Muutamia otteita Nibiru kirjasta. Koko kirja on luettavissa ilmaiseksi, mobiili käyttäjä valitse internetversio niin näet sisällön.

"Maapallo on elävä organismi ja jos sen tasapaino häiriintyy, se pystyy milloin tahansa pyyhkimään ihmiskunnan pois päältään."

” ... ei Nibiru  ole tulossa vaan että te olette menossa sitä kohti ja lajien joukkotuhot ovat johtuneet siitä kun maan ekvaattoritaso...”

”Meitä ei erota muusta luomakunnasta meidän niin sanottu älykkyytemme,  joka on vain luonnon valinta, meidät erottaa usko. Ilman sitä me olisimme vain evoluutioportaiden huipulla, usko tekee meistä ihmisiä ja siksi sinäkin...”

"...löytyvät intialaisista sanskritin kielellä olevista Veda-kirjoista, joissa kuvaillaan Vimana-nimisiä lentolaitteita. Saksalaiset poimivat kyseisen moottorin valmistusohjeen noista eepoksista."

"Jos jokainen meistä eläisi tässä maailmassa aina, ei katoaisi, lähtisi tai tulisi, niin maailmankaikkeus ei olisi mitään, sillä se ei elä ilman muutosta ja kasvua. Jää hyvästi ystäväni."

”Silloin ymmärsin kuinka paljon ihmisiä palkitaan vain pienillä metallinpaloilla, joiden eteen ihmiset ovat valmiita uhraamaan kaiken, olipa kyseessä  sitten sota tai rauha. Siksi en...” 

”Pieni poika seisoi savisen tien reunalla, kuluneet housut oli käännettyinä polviin ja hento vartalo hytisi alkusyksyn koleudessa, paljaat jalat olivat aivan saven peitossa. Vanhin pintakerros oli jo vaalentunut ja alkoi halkeilla. Variksensaappaat, naurahti poika...”

”Kuvitellaan, että olemme kuin keihäs joka on heitetty pisteestä A pisteeseen B ja matkalla siihen osuu nuoli, silloin  päädymme pisteeseen C.”

”Nollan eteen laitettuna ykkönen eli numero kymmenen yhdistää kaikki aikaisemmat numerot, sisältäen osia kaikista edeltäneistä numeroista. Se on luomisen, luomattomuuden, alun, lopun, vallan, voiman, elämän ja tyhjyyden symboli."

"Minulle tuo Sichuanin maanjäristys merkitsi paljon, sen tuhosi pahiten Yingxiun pikkukaupungin, josta 80 % tuhoutui täysin. Se oli minun kotikaupunkini."

”Sydämenlyöntejä olisi molemmilla elämänsä aikana yhtä monta  ja  myös itse elämä olisi  yhtä pitkä, mutta jos nämä aikatasot pystyisi asettamaan rinnakkain, toinen eläisi kolme kuukautta ja toinen 80 vuotta.” 

”Eräs heistä oli Abu Abdullah Muhammad Ibn Battuta, hieno ja oppinut mies Marokosta. Hän sai meiltä alkuperäisen kartan, josta on kopioitu Piri Reisin kartta.”

”Voi pahus sinun kanssasi, olisihan tuo pitänyt arvata, olet uteliaan sitkeä pentele loppuun asti. No hyvä on, mutta et sitten paljasta keneltä kuulit. Olet varmasti kuullut Nikola Teslan tehneen myös..." 

Tämä kirja on omistettu huomiselle, joka oli eilen.

Alkusanat neljässä osassa.

    Kirjoittamaton kirja, mistä se tulee ja kuka sen kirjoittaa ilman sanoja? Hyvä kysymys, sillä tämä kirja on syntynyt tyhjästä.

Ennen tätä olin kuin yksinäinen sana sivulla 64 ja kuitenkin sivut ovat yllättävän täynnä jos kulkee mieli avoimena.

   Asuin karulla Jäämeren saarella ja siellä kohtasin vieraan, joka todisti minulle tyhjyyden olevan täynnä sanoja, tuo kohtaaminen oli täysin odottamaton.

   Vieras pyysi, että julkaisisin nimissäni hänen kertomansa tarinan ja kysyessäni että miksi juuri minä, vieras vastasi: ”Olet sopivasti ennakkoluuloton etkä herätä epäuskoista huomiota kun julkaiset kirjani. Ja toisaalta, en olisi tässä jos mielesi olisi liian sulkeutunut, sillä silloin et uskoisi minun olevan edes olemassa. Lisäksi olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä minä nimittäin haluan oppia suomea."

   Lähes päivittäisissä tapaamisissa syvennyimme suomen kielen saloihin ja aloin saada vieraaltani tekstiä tulevaa kirjaa varten. Hankaluuksia tosin oli, vieras kyllä oppi ilmiömäisen nopeasti uusia sanoja kun taas minulla oli vaikeuksia löytää oikeat sanat vaikeiden termien tilalle. Saatuamme muutaman sivun valmiiksi, lähetin ne hyvälle ystävälleni ja pyysin häntä tarkistamaan tekstin kirjoitusasun oikeellisuuden. Vastaus oli yllättävä: ”Kuka sinä oikeasti olet? Nämä tekstit eivät ole sinun päästäsi, oletko joku alieni?” Nauroin vastaukseksi ja myönsin että minulla on vieras jota autan ja että tuo määritelmä kyllä pätee häneen, samalla myönsin lopullisesti myös itselleni totuuden vieraastani.

   Lähettämieni alkusivujen perusteella ystäväni innostui tekstistä ja lupautui olemaan yksityinen oikolukijani, mutta asetti ehdon: ”Kuulehan mies, nyt sinulla on sellainen vieras että vaikka saisit häneltä tekstit tuhanteen kirjaan, niin nyt myös esitetään kysymyksiä, sillä tilanne on kerta kaikkiaan ainutlaatuinen.” Niin me sitten kyselimme, minun ollessa välikätenä, ja kirja laajeni alkuperäisestä linjauksestaan melkoisesti. 

   Näin jälkikäteen harmittaa, ettemme osanneet kysellä enempää, mutta syy siihen oli yksinkertaisesti se, että vastauksien sisäistäminen vei meidät polulle jolla ei ollut loppua. Toivon kuitenkin, että osasimme esittää edes muutaman oikean kysymyksen joista tämän kirjan lukijoille on hyötyä. Aloin kutsua vierastani nimellä Adam, joka todellakin on alien, ja mikään tästä eteenpäin ei ole enää minun kirjoittamaani, olen antanut tekstille vain oman puhekieleni, sen jonka hänelle opetin.

Ensi havainto, kiinalainen yllätys ja Nikola Tesla.

   Teidän hentoiset satelliittinne havaitsivat jotain valtavaa saapuneen aurinkokuntanne rajoille ja olevan laskennallisesti törmäyskurssilla kohti Maata. Mitkään tieteelliset arvioinnit eivät pystyneet selvittämään sitä mistä oli kyse. Lähestyvä kohde oli ensin kuin kaasuplaneetta, mutta muuttui sitten kooltaan ja rakenteeltaan kaikkien tunnettujen luonnonlakien vastaisesti.

    Yhdysvallat ja Venäjä istuivat todella tiivisti pohtimassa asiaa, miten tuon lähestyvän kohteen voisi tutkia paremmin ja analysoida sen aiheuttaman uhan. Sitten pöytään astui Kiina, joka ilmoitti rakentaneensa aluksen jolla pääsee Marsiin todella nopeasti, teidän ajassanne laskien vaivaisessa 40 päivässä.

    He olivat varustaneet aluksen täysin valmiiksi ja se seisoi jo laukaisualustalla. Muut pöydässä olivat aivan ihmeissään, sillä he olettivat kiinalaisten korkeintaan vasta suunnittelevan kuulentoa. Vielä suurempi ihmetyksen aihe oli kiinalaisten kehittämä moottori. Se oli värähtelymoottori, joka toimi ilman polttoainetta ja oli kuulemma vailla liikkuvia osia. Tosin, sen pystyi käynnistämään vasta kiertoradalla, jolle itse raketti piti ensin lähettää kantoraketin avustuksella.

    Aluksen piti jäädä Marsista paluunsa jälkeen kiertoradalle, osaksi Kiinan uutta avaruusasemaa, jolta miehistö oli tarkoitus noutaa erikseen takaisin maahan. Myös aluksen maksiminopeutta tiedusteltiin sekä sitä onko lentoaika laskettu keskietäisyyden mukaan vai siitä, kun Mars on kiertoradallaan mahdollisimman lähellä Maata. Vastaus oli epämääräinen: ”Olemme nopeampia kuin Helios-aurinkoluotaimet aikanaan.”

   NASA, eli National Aeronautics and Space Administration eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto oli aikoinaan laukaissut nuo, Länsi-Saksan 70-luvulla valmistamat, luotaimet radalleen ja Helios 2 oli saavuttanut kiertoradallaan yli 250000 kilometrin tuntinopeuden. Tuon valtavan nopeuden aiheutti kiertorata auringon ympärillä, kun luotain oli kuin jatkuvassa pudotuksessa kohti aurinkoa. Kuulijoissa tuon nopeuden saavuttaminen ilman tiukkaa kiertorataa kuulosti uskomattomalta. Lisäksi ihmetystä aiheutti myös se, kun kiinalaiset kertoivat moottorin olevan Nikola Teslan keksintö.

    Aikoinaan Teslan näennäisesti epäonnistuneille keksinnöille oli vain hymähdelty, kun taas onnistuneet puolestaan otettiin avosylin vastaan. Tiedemiehet unohtivat nopeasti hänen vajaat keksintönsä, mutta kiinalaisilla oli resursseja nostaa ne uudelleen pöydälle ja selvittää mistä niissä todella oli kyse.

   Teslasta, näin ulkopuolisena, haluan sanoa sen että hän oli aikansa merkittävin keksijä, visionääri ja tiedemies. Käytätte joka päivä hänen keksintöjään, mutta missä on se arvostus jonka hän ansaitsisi? Silloin kun hän eli, osa hänen ideoistaan varastettiin ja omittiin röyhkeästi. Entä jos nostaisitte hänet vihdoin ja viimein kunnon jalustalle.

    Myös me olemme saaneet jalostettua yhdestä hänen oivalluksestaan meille erään todella merkittävän keksinnön, ja se on saavutus johon yksikään toinen teistä ei ole pystynyt.

    Joku jo varmasti miettii sitä, mihin unohdin Albert Einsteinin. Pidämme häntä loistavana tiedon koostajana, joka pystyi yhdistämään kaiken sen mitä ihmiskunta oli siihen mennessä kirjannut ylös, sekä ymmärtänyt Taivaanmekaniikasta. 

    Teidän jokaisella sukupolvellanne pitäisi olla oma Einsteininsa, joka pystyisi erottelemaan sekä yhdistämään kiihtyvän tietotulvan seasta oleellisen.

 

Nibiru lyhyt historia.

Nyt teillä oli alus, jonka pystyitte lähettämään tutkimaan tuota lähestyvää kohdetta, ja yhdysvaltalaiset sekä venäläiset olivat saaneet alukselle myös oman edustajansa.

   Aluksi kohde sai viralliseksi nimekseen Ghost (aave), sen yllättävän ilmaantumisen vuoksi ja myös siksi, että se muutti muotoaan jatkuvasti antaen tukea tuolle nimelle. Nimi Ghost ei kuitenkaan tiedotusvälineillenne kelvannut, ja niin kohde sai tiedotusvälineiden käyttämän Nibirun myös viralliseksi nimekseen. Mistään muusta tuntemattomasta kohteesta ei ole historian saatossa kirjoitettu niin paljon ja ounasteltu sen olemassaoloa kuin Nibirusta.

     Babylonian muinainen astrologia mainitsee sen ensimmäisenä. Myös Neberuna, Neibiruna ja planeetta X:nä nykyisin tunnettu kohde, on vaivannut ihmisten mieliä jo vuosituhansia.

    Akkadiksi, joka on Assyrian ja Babylonian alueella käytetty, sukupuuttoon kuollut itäseemiläinen kieli, se tarkoittaa lähinnä risteystä. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Nibirusta ovat ajalta 2500 vuotta eaa. Myös mayat ovat maininneet tuon salaperäisen kohteen olemassaolon ja kierron. Heillä oli pelottavan tarkka tähtitieteellinen tietotaito, sillä miten muuten he olisivat voineet ennustaa tapahtuman, joka tapahtuu 26000 vuoden välein, kuten talvipäivänseisaus vuonna 2012, jolloin aurinko on linjassa kohti linnunradan keskustaa. Platoninen vuosi on myös 26000 vuotta, jonka Maan prekessio eli hyrräliikekierros kestää. He tiesivät myös sen, että Nibiru on jo useasti kierrollaan vieraillut maapallon lähellä, aiheuttaen muutoksia sen elinolosuhteissa. Monet teistä olettivat, että heidän kalenterinsa loppuu siihen kun seuraava kohtaaminen tapahtuu.

    Nibiruun uskovat ovat esimerkiksi arvioineet, että se kiertää aurinkoa pystysuunnassa, kun muut sen planeetoista ovat kiertoradallaan vaakatasossa ja päätelleet sen radan sekä kiertoajan olevan erittäin pitkiä.

   Yksi teidän teorioistanne on se, ettei se ole tulossa vaan että te olette menossa sitä kohti ja lajien joukkotuhot ovat johtuneet siitä, kun Maa on käynyt lähellä linnunradan ekvaattoritasoa. Tuo teorianne on lähinnä oikeaa, sieltä on tosiaan tulossa teitä vastaan ryöppy erilaisia taivaankappaleita. Osumatta edes teihin, ne vaikuttavat myös aurinkoon, aiheuttaen sen pinnalla valtavia aurinkomyrskyjä. Ne puolestaan vaikuttavat myös maapalloon, aiheuttaen valtavaa vahinkoa esimerkiksi sähkö- ja tietoliikenneyhteyksille. Lisäksi nuo vierailijat aiheuttavat maapallolla maanjäristyksiä, tulivuorten aktivoitumista ja rajuja säätilan vaihteluita. Vuorovesi-ilmiön valtava muutos aiheuttaa tilanteita joita voisitte kutsua, kuten muinoin, nimellä vedenpaisumus. Osa tiedemiehistänne tietää tämän, mutta eivät sitä, missä kyseinen risteys on!

   Muinaisuudessanne on merkkejä pienemmistä risteämisistä, tuo suurempi risteäminen tapahtuu kuitenkin teidän aikakirjojenne mukaan säännöllisin väliajoin. Muinaiset astrologinne olivat viisaampia kuin nämä nykyiset, sillä he olivat tietoisia siitä milloin risteys lähestyy. Tuosta tuli mieleeni se, että en ymmärrä miksi haikailette Marsiin, katsokaa mitä sille tapahtui viime kerralla kun suuri risteäminen tapahtui.

Ensi laukaisu ja paniikki.

Tämän lennon kooste alkaa siitä hetkestä, kun alus oli ollut kolme päivää kiertoradalla. Aluksen miehistönä oli kuusi miestä, joista oli neljä Kiinasta, yksi Yhdysvalloista ja yksi Venäjältä.

    Syy pitkään pysähdykseen Maan kiertoradalla, oli aluksen kaksi uutta jäsentä. Heidät oli hälytetty mukaan vasta silloin, kun alus oli jo valmiiksi laukaisualustalla. Molemmille annettiin pikakoulutus aluksen arkipäivän toimintoihin, turvajärjestelyihin sekä myös tehtäviensä mukainen alustavan tekninen koulutus, jota oli tarkoitus jatkaa koko lennon ajan. Kun pikakoulutukseen varattu aika oli ohitse, aluksen komentaja oli erittäin tyytyväinen siihen kuinka nopeasti uudet miehistön jäsenet omaksuivat tehtävänsä. Niin alkoi itse varsinaisen laukaisun valmistelu.

   Dragon oli suunniteltu kahdeksalle taikonautille Mars-lentoa varten, mutta nyt ei oltu menossa sinne. Syy miehistön lukumäärän karsimiseen oli käytännöllinen. Happi- ja ravintovarat mahdollistivat pidemmän lennon, ja nyt ei myöskään ollut tarkoitus laskeutua aluksen mukana olevalla laskeutumismoduulilla Marsiin.

   Valtava, värikkäästi maalattu raivokas lohikäärme koristeli, tuon muuten hopeanhohtoisen aluksen sulavalinjaista ja pitkää runkoa, kiertäen sen ympäri.  Lohikäärme oli sama jonka Chen Shaohua oli suunnitellut Lohikäärmeen vuoden postimerkkiin. Se aiheutti jo silloin kiivasta keskustelua ja sama keskustelu jatkui edelleen, mutta merkissä oleva sininen ja liekehtivä pallo sai nyt uuden merkityksen, se oli Nibiru. Tuon maalauksen lisäksi myös kolme Kiinan lippua hehkui punaisena aluksen kyljillä, kiinalaisten kirjoitusmerkkien lisäksi.   

   Sadat miljoonat silmät seurasivat, kun komentaja Chung ja pilotti Liu valmistautuivat laukaisemaan aluksen pois Maata kiertävältä radalta.

   Laukaisu tapahtui tietenkin 08:08 Pekingin aikaa. Aluksen sisäkamerat lähettivät kuvaa ja hieman alemmalla radalla oleva Kansainvälinen avaruusasema, International Space Station eli ISS, välitti laukaisusta ulkokuvaa niin hyvin kuin se pystyi etäältä kuvaamaan alusta.

    Numerologia jaksaa meitä ihmetyttää, varsinkin kiinalaisten harrastama numerologia. Ennen lähtöä käytiin keskustelua siitä, onko numero kuusi tarpeeksi onnekas miehistön määräksi suunnitellun kahdeksan sijasta. Ehkä kiinalaiset sittenkin tietävät jotain, sillä kun laukaisu tapahtui, ette kuulleet Dragonista enää koskaan mitään.

   Huokaus, joka maapallolta lähti, kun alus vain hävisi, kuului varmasti kuuhun asti ja orastava Nibirun synnyttämä paniikki jatkoi vyörymistään.

    Sitten varsinaiseen aiheeseen, totuus Nibirusta ja maapallon tuho.

Tiedän siitä kaiken ja jos haluat tietää kuinka kuolit, voit lukea koko tarinan aivan kohta.

Minä Adam, välikäsi ja tallentaja.

Vaikka käytän bulvaani kirjoittajaa, en saa mainita tarkkaa tapahtumavuotta siitä milloin kohta alkavat tapahtumat sattuivat ja hetken mietittyäni ymmärsin asian. Olette niin kiinni aineellisessa hyvässä, että tarkka vuosiluku kaataisi maapallon talouden ja aiheuttaisi valtavaa sekasortoa. Kaikki tapahtumat, jotka sinulle kohta kerron, ovat siis jo tapahtuneet ja olen koostanut ne erilaisista tallenteista jotka sain haltuuni.

    Alien..., mitähän seuraavaksi? Teidän kuvauksenne ulkonäöstämme on vailla todellisuuspohjaa ja nimeni ei ole Adam, molempiin asioihin palaan vielä myöhemmin.

    Tekniikka, jolla teitä seuraamme, on koko ajan kehittynyt ja tahattomien kohtaamisten mahdollisuus on nyt suljettu lähes kokonaan pois. Olemme tehneet virheitä ja siksi olette havainneet meidät.

   Ihmisillä on loistava mielikuvitus, joka on usein auttanut meitä kun olemme tehneet virheitä. Olemme tässä ja nyt, muutaman taajuuden päässä, asiaa jota on vaikea selittää sillä ette tunne taajuuksia.

    Emme ole jumalia, vaikka on meistä niitäkin tehty. Syy on meissä, sillä alkuaikoina teimme todella pahan virheen, kadottamalla 30 matkaajaa. Vierailtuamme tuhansilla erilaisilla taajuuksilla ja niiden planeetoilla löysimme heidät vihdoin Maasta ja siellä he, virheen lisäseurauksena, olivat levinneet erilleen toisistaan lähes jokaiseen maanosaan.

    Osa teidän maisemistanne löytyneistä, osin jo maisemoituneista, pyramideista ovat heidän alulle panemiaan. Niitä on vain kaksikymmentäyhdeksän, muut niistä ovat teidän rakentamianne kopioita. Olette löytäneet Egyptistä 118 pyramidia, mutta vain yksi niistä on meidän tekemämme.

    

    Ammoisen ensivierailumme jälkeen, löydettyämme planeettanne, seurailimme teitä aika ajoin. Henkilöt, joita pystyimme lähestymään suoraan, olivat harvassa ja voitte helposti poimia heidät kaikki lyhyestä kirjallisesta historiastanne. Heidän saavutuksensa kyllä paljastavat keitä he olivat ja ovat.

1. Päivä "Emme ole sellaisessa tila-avaruudessa"

   Mistä kaikki alkaa ja mihin se loppuu? Entä jos alussa olikin loppu ja kaikki alkoi vasta silloin? Ei tyhjästä voi syntyä mitään, ei tänään eikä huomenna, me kaikki olimme täällä jo eilen, odottamassa vuoroamme.

    Lento kesti suunnitellun 16 sekuntia, joka oli laskettu sopivaksi ajaksi kiertoradalta poistumiseen. Tuon mullistavan moottorin toiminnassa oli yksi ainoa sivuvaikutus, se aiheutti tiedottomuuden joka jatkui vielä pitkään kun itse laukaisu oli jo ohitse.
    Maanpäällisessä testikammiossa tietoisuuden menetys havaittiin rottakokeissa, joissa ei kolmen vuoden aikana tehdyissä testeissä ollut menetetty yhtään eläintä. Myös liskoja, lintuja, sammakoita ja jopa käärmeitä oli käytetty, vaikka kokeita kutsuttiin vain rottakokeiksi. Kaikki koe-eläimet palautuivat täysin ennalleen, kun tiedottomuus oli ohitse.
    Tiedostamattomuuden vaikutuksia pystyttiin kuitenkin vasta nyt ensimmäistä kertaa testaamaan ihmisillä ja sen tulokset määräisivät koko lennon kohtalon. Mikäli sillä olisi pienikin sivuvaikutus, lento oli määrä keskeyttää välittömästi, siksi tuo lyhyt ensilaukaisu.   
    Laukaisun jälkeen kesti yli viisi minuuttia, kun aluksella ensimmäinen henkilö osoitti elonmerkkejä. Aluksen ohjaamo oli oma osastonsa, jossa olivat kaikki kiinalaiset. Heti sen perässä olevassa osastossa olivat aluksen tutkimus- ja työtilat, mittalaitteet sekä hätäklinikka ja siksi osastoa kutsuttiin verstaaksi. Siellä, tyhjän penkkiparin takana, istuivat venäläinen Elem ja yhdysvaltalainen Samuel, ja heistä Elem havahtui ensimmäisenä. Kytkettyään itsensä irti penkissä olevasta kiinteästä hapensyötöstä, joka oli kytketty laukaisussa käytettävään pelastuspukuun, hän riisui kypäränsä avaten samalla myös turvavyöt. Hän hämmästyi alkaessaan valua alaspäin.
    Hetken kuluttua hän taiteili itsensä pystyyn, havaiten penkkien olevan seinustalla suunnassa kello neljä. Typertyneenä hän seisoi ja arvioi fyysistä olotilaansa, painovoima avaruudessa oli tälle konkarille jotain aivan ennen kokematonta.
     Elem oli miehistön kokenein, hyvässä ja pahassa. Tuo 48-vuotias, kuusi kertaa avaruudessa ollut, kosmonautti oli saanut jopa lopputilin Venäjän avaruusohjelmasta. Syynä oli alkoholi, mutta paluu ohjelmaan tapahtui kuitenkin ripeästi, kun tuo hairahdus uran alussa oli saatu hoidettua. Aktiiviuransa jälkeen hän oli toiminut maansa lähettämänä avustajana Kiinan avaruusohjelmassa, tosin tietämättä mitään Dragonin olemassaolosta ja sen mullistavasta moottori-innovaatiosta. Kiinassa on neljä avaruuskeskusta ja hän työskenteli niistä uusimassa, Wehchangissa. Dragon oli tehty maailmalta salaa, Kiinan vanhimmassa Jiquanin avaruuskeskuksessa.
    Hänen valintansa Venäjän edustajaksi tälle lennolle oli helppo päätös, sillä kiinalaiset itse ehdottivat häntä, venäläisten vaatiessa oman miehensä mukaan alukseen.
    Nyt tuo, myös papaksi kutsuttu, veteraani arvioi painovoimaa ja arveli painavansa noin kymmenen kiloa. ”Mitä pirua”, hän mutisi kurottautuessaan koputtamaan vierustoverinsa Samuelin visiiriä.   
    Samuel oli astro-fyysikko, jonka erityisalueena oli pimeä aine. Hän kuului siihen valtavirrasta poikkeavaan tutkijavähemmistöön, jonka mielestä maailmankaikkeus ei laajene kiihtyvästi. Heidän mielestään meidän osamme avaruutta liikkuu siihen nähden valtavalla nopeudella, eikä pimeä aine vaikuta aikaan, paikkaan tai avaruuteen gravitaation vastaisesti.  
   Hän oli ollut avaruudessa kerran aikaisemminkin täyden kuuden kuukauden jakson ISS:llä ja sen jälkeen hänen fyysikko-astronautin uransa päättyi silmien taittovirheeseen ja hän palasi takaisin tutkimuksen pariin. Myöhemmin Nasa salli silmien laserkorjaukset astronauteille. Leikkauksesta piti olla kulunut vähintään vuosi ja sen jälkeen astronautin täytyi läpäistä vielä lopullinen silmien tarkistus. Nyt tuosta leikkauksesta oli kulunut kaksi vuotta ilman oireita ja niin tuo astronauttipalvelukseen uudelleen palannut, 32-vuotias fyysikko kelpuutettiin elämänsä tärkeimmälle matkalle, joka oli samalla myös hänen fyysikko-astronautti uransa kohokohta.
    Hän havahtui naputukseen visiirissään ja hetken kuluttua hän jo seisoi Elemin vierellä ja sai lyhyen selostuksen tilanteesta. Keskustelu käytiin sujuvasti venäjäksi. Tuntui siltä, että Nasan astronauteilleen määräämä pakollinen venäjän kielen opiskelu toimi hyvin. Roscosmos, Venäjän liitovaltion avaruusjärjestö RKA, tarjosi kosmonauteilleen myös englannin kielen opetusta.  He olivat kuitenkin tutustuneet toisiinsa jo ennen tätä lentoa ja olleet yhdessä kuusi kuukautta, sillä Samuel oli ollut ISS:llä samaan aikaan kuin Elem. Silloin hänestä oli ollut mukavaa käydä keskustelut papan kanssa venäjäksi ja samalla hän sai myös itse hyvää harjoitusta venäjän kielen taitoihinsa.
     Sanattomalla päätöksellä he lähtivät epätodellisen kevyin askelin kohti oman osastonsa ohjaamosta erottavaa luukkua. Näky, jonka he kohtasivat sen avattuaan, oli niin outo että aina sanavalmis pappakin oli hetken hiljaa ja yritti hahmottaa näkemäänsä. Ohjaamon etuosassa Liu piteli suorien käsiensä varassa aluksen komentajaa, joka tutki yläpuolellaan olevaa näyttöpaneelia.
     Jiang puolestaan oli kumartuneena aluksen nuorimman, Riin puoleen. Sitten molemmat liittyivät joukkoon ja Samuel riensi auttamaan Liuta, mikä oli aivan luonnollista, sillä hän oli aluksen ylivoimaisesti pisin henkilö, Elem taas siirtyi Jiangin avuksi.
    Jiang oli aluksen konemestari, niin yksinkertaisesti kiinalaiset kutsuivat tuota erittäin pienikokoista miestä, joka oli myös aluksen lääkäri. Taikonauttien koulutus oli luovaa, kouluttaa sama henkilö hoitamaan kahta noin erilaista tehtävää, mutta toisaalta korjaamista ja huoltoahan molemmat tehtävät olivat.   
    Kiinan avaruushallinolla oli lähes rajattomat resurssit valita parhaista parhaat henkilöt eri tehtäviin. Jiang kyllä tunsi arvonsa, hän oli joukosta ainoa joka suorastaan kiihtyi länsimaiden heille antamasta taikonautti nimestä (avaruus). Olen Yuhangyuan, hän korjasi eräässä alustavassa palaverissa, tämän kiinalaisen sanan voi kääntää suunnilleen avaruussuunnistajaksi.
    Nyt tuo monipuolinen 42-vuotias konemestari-lääkäri, yhdessä Elemin kanssa, siirsi elottomalta vaikuttavaa Riitä. Samaan aikaan Liu luovutti helpottuneena komentajansa kannattelun Samuelille ja kurottautui vastakkaisella seinällä olevan tutkanäytön ääreen.
    Ri, joka oli Jiangin ja Elemin huomion kohteena, oli 28 ikävuodestaan huolimatta aluksen ehkä tunnetuin henkilö tiedemaailmassa. Nero, joka oli astrofysiikan kirkkain tähti, avattuaan aivan uusia ja ennakkoluulottomia uria maailmankaikkeuden hahmottamiseen. Yhdessä Samuelin kanssa heidän piti saada lähestyvälle Nibirulle vedenpitävä selitys.
    Riin kypärää poistettaessa, valui puvun kaula-aukosta nestettä ja limaa. Miehet nostivat hänet nopeasti hieman ylemmäksi ja kiersivät kypärän takaisin kiinni.
   Ri oli ehdottomasti kuollut. Oli kuin kaikki ruumiin nesteet olisivat joutuneet kehon ulkopuolelle ja kasvot, jotka näkyivät visiirin takaa, olivat kuin muumiolla. Ulospursuneen liman väkevä tuoksu tavoitti myös tutkien äärellä olevan Liun, joka kääntyi katsomaan taakseen. Jiang pudisti hänelle hiljaa päätään, Liu kalpeni silmissä ja kääntyi nopeasti takaisin tutkien puoleen.
    Liu oli aluksen lentäjä ja sen lisäksi navigaattori sekä todella pätevä tehtävissään, ja kuitenkin koko aluksen oudoin henkilö. Häneltä puutui täysin normaali sosiaalisuus, hänestä ei saanut puristettua sanaakaan ulos, jos se ei koskenut suoritettavaa työtehtävää. Tuo seikka kulki pitkään miinuksena hänen papereissaan ja maininta siitä oli sulkea hänet pois CNSAn Kiinan kansallisen avaruushallinnon, ohjelmasta. Kerta toisensa jälkeen, erilaisissa kokeissa ja käytännön testeissä, hän selvisi aina parhain arvosanoin. Tuollaista lahjakkuutta ei haluttu sulkea pois vain siksi, että hän ei saanut täysiä pisteitä psykologisissa testeissä. 
    Ryhmätehtävissä muut taikonauttioppilaat pyrkivät aina hänen ryhmäänsä, sillä he tiesivät silloin voittavansa muut. Yhdellä oppitunnilla professori ilmoitti, että Liun antama vastaus oli väärä ja koko luokka hiljeni. Sanaakaan sanomatta Liu nousi ylös, käveli taululle ja ympyröi ratkaisun sekä kirjoitti oman ratkaisunsa alle. Professori katsoi sitä hetken ja poistui luokasta, palaten hetken kuluttua takaisin kahden muun professorin kanssa. Hiljaisuutta kesti lähes puoli tuntia noiden kolmen tutkiessa vastausta, sen jälkeen he nousivat ylös, samoin Liu. ”Olette oikeassa”, sanoi vanhin professori ja kaikki kolme kumarsivat Liulle, poistuen luokasta. Hillitön huuto ja taputus alkoivat muiden oppilaiden keskuudessa, mutta nykyisin 36-vuotiaan, yhden Shenzhou-aluksella (Pitkä marssi) avaruuslennon suorittanut Liu ei sanonut mitään.
    Komentaja Chung pyysi Samuelia laskemaan itsensä alas ja käveli seinustoja kiertävien pehmusteiden ja ulokkeiden lomasta suoraan Jiangin luokse.
   Lennon komentaja, oli Kiinan nuoren avaruushistorian yksi kokeneimpia veteraaneja. Kolme virheetöntä Shenzhou-avaruuslentoa takana oli ainutlaatuinen meriitti. Lisäksi hän oli ohjaimissa, kun miehittämätön Shenzhou-alus telakoitui Tiangon 1-koeavaruusasemaan (Taivaallinen paikka). Hänen haaveenaan oli tehdä se myös miehitetyllä aluksella, mutta uusi tehtävä ja ylennys suunnitellun Mars-lennon komentajaksi muuttivat suunnitelmat siltä osin.
     Chung kuunteli Jiangin raportin Riin kohtalosta ja katsoi huolestuneena ympärilleen, taputtaen käsiään yhteen.
   ”Haluan raportin, aikaa 10 minuuttia.” Saman tien ja vastausta odottamatta tuo 40-vuotias komentaja lähti kohti aluksen peräosaa.

     Istun juuri nyt valvomossa ja työvuoroni on 30 teidän vuottanne, joka on minulle kuin kolme teidän päiväänne. Toivottavasti sait käsityksen aluksen miehistöstä. Itse asiassa mietin juuri sitä, antaisinko tämän kirjan julkaistavaksi jollekin marginaalikielen edustajalle, noin testimielessä, ja vasta sitten se julkaistaisiin jollakin valtakielellä.

   Yritän jatkossa selittää vallitsevaa tilannetta lyhytsanaisemmin, takertumatta aivan kaikkiin yksityiskohtiin. Muistutan vielä että tämä kirja jota juuri luet, on syntynyt erilaisista tallenteista ja sen lisäksi minulla on aluksella olleen henkilön päiväkirja koko ajalta. Kuka hän on, sitä en sinulle vielä paljasta, se selviää kyllä aikanaan.
                                           
   Komentaja Chung meni aluksen peräosaan, jossa sijaitsi aluksen kuivavarasto, jota kutsuttiin myös kylmiöksi ja konttasi aivan sen perälle. Siellä hän laski hetkeksi kätensä vasten takaseinää, jonka takana sijaitsi aluksen varsinainen moottori. Ympäri suurta pitkää sylinteriä oli hyllyjä ja lokerikkoja, vieri vieressä, ja siksi kulku sen keskellä olevassa ahtaassa tunnelissa oli hankalaa. Tuo tunneli oli suunniteltu käytettäväksi painottomassa tilassa, jonka läpi vain leijuttaisiin. Onneksi painovoima on näin heikko, hän ajatteli vetäessään viimeiseen riviin pakatun suuren laatikon eteensä.
    Laatikko sisälsi siististi viikattuja vahvoja, läpinäkymättömiä ja valkoisia silikonipusseja. Ne olivat ruumispusseja ja niitä oli kahdeksan kappaletta, alkuperäisen lentosuunnitelman mukaisesti. Tosin, olipa yksi irvileuka kysynyt että miten se viimeinen kuollut sinne oikein sujahtaa ollessaan itse myös kuollut. Kysymys oli kuitenkin jälleen numerologiasta, kun niitä on mukana kahdeksan, kukaan ei kuole.
     Nyt meitä on vain viisi, mietti Chung katsellessaan täpötäysiä hyllyjä ja kontatessaan takaisin kylmiön etuosaa kohti. Kylmiön ruoka- ja tarvikemäärä oli mitoitettu neljän kuukauden lennolle täydellä miehistöllä. Mars-moduulin laskeutumisen lisäksi aluksen oli alun perin tarkoitus viipyä Marsin kiertoradalla lähes kuukausi, mikäli avaruussäteilyarvot eivät kohoaisi liikaa.
   Suljettuaan kylmiön luukun, hän saapui ahtaaseen järjestelmähuoneeseen, jonka ympärillä kuin pelastusrenkaana, sijaitsi aluksen huoltomoduuli ja valtavat happisäiliöt. Sieltä kantautui heikko humina, joka kertoi aluksen ylläpidon vaatimista toimista. Siellä, kaikkien laitteiden lomassa, Jiang konttasi parhaillaan käyden läpi aluksen eri järjestelmien lukemia ja verraten niitä varsinaiseen dataan. Seuraavan avonaisen luukun takana oli rahtiosasto joka oli aivan täynnä happireppuja, avaruuspukuja, mittalaitteita, antureita ja varusteita.  Oikea retkeilijän taivas, jos kohteena olisi Mars.
   Seuraava osasto olikin jo verstas, jossa Samuel tutki parhaillaan ulkoantureiden antamia lukemia. Ohjaamon puolella hän havaitsi, että Liu oli saanut nostettua ulkokamerat suojapoteroistaan ulos ja nyt kolme näyttöä joissa jokaisessa oli kahden eri kameran kuvat, näytti jokaisessa ruudussaan himmeän kellertävää kuvaa.
   Samassa Elemin pää pisti esiin ohjaamon etuosassa olevasta luukusta. Sen takana oli suojakuoren sisällä Mars-lennon laskeutumismoduuli, joka oli myös aluksen pelastuskapseli. Elem loi kysyvän katseen kohti komentajaa, jolloin Chung näytti pussia kädessään. Elem tuli luukusta ulos ja he yhdessä laskostivat taitellun ruumispussin auki ja nostivat Riin sen sisään. Poistettuaan ruumispussista turhat ilmataskut, he poistivat myös sulkimena toimivan läpän sisäpuoliset leveät suojamuovit ja painoivat paljastuneet liimapinnat tukevasti kiinni. Ruumispussin kulmassa oli pieni rasia, josta johti pilli pussiin. Chung painoi rasiaa ja samassa ohjaamon täytti vihellys, jonka myötä kaikki ilma poistui pussista, rasia irtosi pillin kanssa ja ilmakanava liimautui myös kiinni.
    Näky, joka heitä odotti, sai ääntä kohti kääntyneen Liun värähtämään. Vakuumimekanismilla varustettua ruumispussia ei todellakaan ollut tarkoitettu henkilölle, jonka ruumiinnesteet olivat kehon ulkopuolella. Vaikka ne olisivatkin, tiiviin haalarin sisällä, eivät lihasnesteet ole pitämässä ääriviivoja kasassa. Ruumispussi näytti irralliselta kengänpohjalta, josta luuranko piirtyi esiin. Irvokkuutta lisäsi päähän jätetty kypärä, josta visiiriosa piirtyi esiin kuin karmea virnistys.
   Hetken päästä Cung ja Elem veivät tuon irvokkaan vakuumiruumispussin kylmiön perälle. Heidän palattuaan ohjaamoon kaikki seisoivat siellä hiljaa odottaen, paitsi Liu joka sääti vielä yhtä kameraa kohti näyttöä. 
    Chung istui yhdelle seinän ulokkeista ja muut seurasivat esimerkkiä, etsien paikan hänen läheltään. Oli hetken aivan hiljaista, kunnes Chung aloitti hiljaisella äänellä kiinalaisen tyyneysrukouksen.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan.

     Muut kuuntelivat päät alhaalla, käsittäen sanojen liittyvän Riin kuolemaan. Rukouksen jälkeen Chung loi katsekontaktin jokaiseen vuorollaan ja aloitti varsinaisen raporttipalaverin.
    Aluksen käyttökieleksi oli valittu englanti, joka oli se yhteinen kieli, jota kaikki osasivat. Yhdysvaltalaiset yllättyivät, kun kiinalaiset halusivat ottaa sen käyttöön, vaikka lennolla oli vain yksi heidän edustajansa mukana. Syy siihen selvisi pian, sillä lentoa edeltävissä lehdistö- ja mediatilaisuuksissa paljastui se, että jokainen kiinalainen puhui erittäin hyvää englantia. Syynä oli suunnitellun Mars-lennon PR-koneisto, joka oli vaatinut että jokaisen taikonautin pitää puhua sujuvaa englantia ja että heidän pitää pystyä vastaamaan, ilman tulkkia, kaikkiin niihin kysymyksiin, joita media onnistuneen Mars-lennon jälkeen heille esittäisi.
    Vaikka kohde olikin nyt muuttunut, niin aluksesta ja sen miehistöstä otettiin kaikki mediahyöty irti. Asialla oli myös käytännöllinen ja vakava puolensa, sillä suunnitellulla pitkällä lennolla ei voinut, eikä saanut muodostua kuppikuntia jotka eristäytyisivät kielimuurin taakse.
   ”Tarkistin kaiken datan koko lyhyen lennon ajalta enkä löytänyt minkäänlaisia virheitä. Olemme nyt olleet tällä lennolla 25 minuuttia”, hän sanoi katsottuaan suurta seinällä olevaa näyttökelloa, joka ilmoitti monien muiden tietojen lisäksi myös lennon keston. ”Yksi meistä on jo menehtynyt ja ainakaan minä en tiedä missä me olemme, Liu kerro havaintosi.”
    Oli kuin nauha olisi käynnistynyt Liun aloittaessa: ”Tutkat ja data eivät havaitse mitään, myöskään aurinko-, tähti- tai infrapunasensorit eivät saa minkäänlaisia lukemia. Kaikki yhteydet ovat poikki ja tutkavirheitä ei ole, sen tarkistin ristiin peilauksella.”   
   ”Miksi emme saa kuvaa ulkokameroista?” keskeytti Chung.
   ”Kamerat ovat toiminnassa ja näyttävät totuuden. Pienet sävyerot johtuvat siitä, että kamerat on tarkennettu eri etäisyyksille. Olemme hieman utuisessa valossa, näkymä on kuitenkin niin ääretön että silmämme näkevät sen kellertävänä. Yhteysongelmien vuoksi olen tehnyt tuolle näytölle myös hätätiedotuksen, suuntasin siihen yhden sisäkameroista. Oletan, että vaikka me emme saa otettua vastaan minkäänlaista dataa tai signaalia, pystymme ehkä lähettämään sitä. Maassa varmasti ihmetellään tällä hetkellä, miksi emme vastaa. Kirjoitin lyhyesti näytölle tilanteen, en kuitenkaan maininnut mitään Riin kuolemasta sillä jos he näkevät lähetykset, he näkivät mitä täällä tapahtui. Lisäksi olen käynnistänyt huoltomoduulin hätämajakat, jotta meidät voitaisiin suuntia tarkasti”, sanoi Liu ja lopetti.
   Chung nyökkäsi lyhyesti ja katsoi Jiangia, joka aloitti heti oman osuutensa.
   ”Ei vuotoja, yksikään hälytysjärjestelmistä ei ole lauennut ja myös kaikki muut aluksen toiminnot ovat kunnossa. Yksi asia on kuitenkin outo, enkä ymmärrä syytä siihen, aluksen ulkopinta antaa +C° -lukemia. En keksi mitään syytä tuolle lämmölle, sillä alus itse ei voi sitä ulkopinnalle antaa.” Hän katsoi Liuta, joka pudisti päätään luoden samalla katseen Samueliin, joka aloitti Chungin nyökättyä hänelle.
   ”Emme ole avaruudessa”, aloitti Samuel, aiheuttaen värähdyksen kuuntelijoissa. ”Mittaa pääsi”, sihahti Liu aikoen jatkaa, mutta Chungin katse hiljensi hänet ja Samuel jatkoi raportin antamista: ”Ympäristömme muistuttaa kemialliselta koostumukseltaan lähinnä argon-kaasua, ulkolämpötila on +3C°. Viistosti aluksen takana oleva näkymä on näkymättömän valon osalta hieman kirkkaampi kuin etupuolinen näkymä ja alus muodostaa siihen varjon, jossa lämpötila on +2C°. Gravimetrin (painovoimamittaus) tarkat tulokset ovat selvillä huomenna, mutta voin jo nyt sanoa painovoiman olevan tällä hetkellä saman kuin mitä kuun pinnalla eli painomme on 1/6 osa maan vastaavasta.”
   ”Mikä argonin tiheys on?” keskeytti Liu.
   ”97,4 % «, vastasi Samuel, johon Liu heti perään: ”Maapallolla sitä on muistaakseni ilmakehässä 0,94 % ja happea syrjäyttävänä kaasuna se aiheuttaa ainakin sen, ettei ulkopuolella taatusti ole happea, joten mitä ne loput prosentit ovat?”
   ”Kuin vetyfluoridia”, vastasi Samuel, saaden Liun sanattomaksi.
    Hiljaisuuden keskeytti Chung kysyen: ”Hyvä on, jos emme ole avaruudessa niin missä me sitten olemme?”
    Tyynen rauhallisesti Samuel jatkoi päätelmiään: ”Tällainen argon-kertymä ja varsinkin tällä koostumuksella, on kaikkien luonnonlakien vastainen ja jos sellainen kuitenkin olisi mahdollista ja olisimme ikään kuin suuren argon-kuplan sisällä, ei se estäisi meitä havainnoimasta sen ympärillä olevaa avaruutta. Lisäksi emme myöskään ole alttiina avaruussäteilylle, arvot ovat yhtä alhaiset kuin jos olisimme Maassa. On myös yksi huomio, jota en pysty ymmärtämään lainkaan, koska se on aivan mahdoton, enkä oikein tiedä miten edes selittäisin sen. Kuten huomaatte, täällä on heikko painovoima, mutta aluksen ulkopuolella ei ole mitään voimia, siis paino- tai vetovoimaa käsitteestä riippumatta. Tällä aluksella on oma sisäinen painovoimakenttänsä.”
   ”Mistä ihmeestä olet jo tuollaisen päätelmän voinut tehdä?” kysyi Chung.
   ”Tein sen maistelijalla.”
   ”Joka on mikä?” ehti Liu kysyä väliin.
   ”Siksi kutsumme yhtä mukanani tuomaa mittalaitetta, joka oli ainoa asennuksen vaativa laite ja se on se, joka asennettiin ennen lähtöä.” Chung nyökkäsi.
   ”Se on kuin tahmainen 40 metrin pituinen siima. Se laukaistaan paineilmalla avaruuteen ja kelataan takaisin. Spektrifotometrillä lopuksi mitataan orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden pitoisuudet. Siiman päässä on 40 gramman painoinen tulppa, joka samalla vetää siiman ulos. Laukaisun jälkeen koko siima aivan kuin jähmettyi paikoilleen ja sen päässä oleva paino samoin. Mikään voima ei vetänyt painoa tai siimaa puoleensa. Emme ole sellaisessa tila-avaruudessa, joka on luonnollinen tuntemassamme maailmassa. Käsittääkseni olemme jonkinlaisessa välitilassa.”
    Jiang ja Liu vilkaisivat nopeasti tosiaan ja sen jälkeen Chungia, joka heti esitti kysymyksen: ”Mikä on välitila?”
   ”Ri kertoi minulle teidän värähtelijämoottoritesteistänne Gobin autiomaan tyhjiöputkessa. Värähtelyvaihtelukokeissa lähetitte eläviä rottia pienoismoottorilla varustetuissa kapseleissa kiertämään tuota putkea ja kuulemma jollakin taajuudella putki oli hetkittäin aivan tyhjä. Ri kutsui sitä välitilaksi ja ainoa päätelmäni on se, että olemme juuri siinä tai siellä”, lopetti Samuel.  
    Chung ei saanut koottuaan ajatuksiaan ja nyökkäsi kohti Elemiä kuullakseen myös hänen raporttinsa.
    Elem mutisi hiljaa alkuun: ”Perkele, olisitte kyllä saaneet tehdä ne sikakokeetkin ennen meitä.” Sitten hän kokosi itsensä: ”Tarkistin Lootuksenkukan (laskeutumismoduuli), kytkin sen aluksen järjestelmään ja siellä ollessani tuli mieleeni, että olisi hyvä aukaista Nuppu”, jolla hän tarkoitti moduulin suojana oleva kuusiosaista suojusta.
   ”Miksi?” kysyi Chung.
   ”Moduulissa on kolme ikkunaa ja minusta olisi hyvä jos voisimme tarkastella ympärillemme myös muuten kuin kameroiden välityksellä.”
   ”Hyvä ajatus”, vastasi Chung. ”Onko muuta?”
   ”Paska”, vastasi Elem ja sai kaikki kääntymään. Sen jälkeen hän nosti sormensa yläviistoon ja muut seurasivat sitä katseellaan.
   ”Käsittääkseni emme ole illaksi kotona ja haluan nähdä sen henkilön joka nostaa minut asioimaan vessaan.

    ”Asia oli aivan totta ja wc sijaitsi ylhäällä. Aluksella oli kyllä myös toinen vessa, erittäin kapea ja pieni, sitä kutsuttiin satulahuoneeksi. Nimi tuli istuimen muodosta ja haara-asennosta, jolla siinä piti istua. Se oli myös naisten vessa, sillä suunnitellulla Mars-lennolla piti olla mukana kaksi naispuolista taikonauttia. Sitä ei ollut tehty vain heitä varten, se oli varalla ja päävessasta poiketen sen toiminnot pystyi paineistamaan käsin pumppaamalla. Kuvitelkaa, neljän kuukauden lento ja vessa menee epäkuntoon, koko lento voisi mennä pilalle sen takia. ISS:llä asia oli opittu kantapään kautta. Nykyinen miehistö oli harjoitellut satulahuoneen käyttöä ja tuomio oli tyly ”mieluimmin housuihin ”.

   ”Lisäksi, kuten huomaatte, molempien osastojen uniasemat ovat miten sattuu. Vaikka painovoima on lähes mitätön, en minä ainakaan halua roikkua öitäni kahden hihnan varassa. Siksi ehdotan, että huoltomoduulin gyroskooppi (nopeasti pyörivä vauhtipyörä, jonka paikkaa vaihtamalla alus saadaan kiertymään akselinsa ympäri) käynnistetään. En kuitenkaan halua tästä mitään pyörivää kuivausrumpua, vaan että alus pyörähtäisi esimerkiksi kahdeksan tunnin välein.”

   Kokemus oli puhunut ja sen pystyivät kaikki mielessään myöntämään.
   ”Hyvä huomio, sillä emme ole lähdössä ennen kuin tiedämme koko tilanteen”, totesi Chung.
   ”Vaihtakaa oleskeluasut päällenne ja minä laadin sillä välin työvuorolistat huomioiden kulloisenkin sektorin siten, että kaikkien omat työpisteet ja lepoajat jaksotetaan yhteen työvuorojen ja painovoiman kanssa. Jiang, valmistele gyroskooppi ja kytke siihen 2-luokan hälytys, joka alkaa kolme minuuttia ennen pyörähdyksiä.”
    Muiden noustua, Chung nojautui taaksepäin sulkien silmänsä ja miettien mielessään, että nyt täytyy koota ajatukset.
    ”Tuut... tuut… tuut”, sitkeä ääni tuntui vain voimistuvan ja samassa Chung säpsähti hereille. 2-luokan hälytys kiersi alusta, hän katsoi kelloa ja huomasi nukahtaneensa. Yli tunnin unet keskellä avaruushistorian oudointa tilannetta ja olen aluksen komentaja. Häpeillen hän katsoi ympärilleen nähden vain Liun, joka hieroi silmiään kuin olisi myös vasta herännyt. Liun huijaus ei mennyt läpi, sillä Chung huomasi tämän vaihtaneen jo oloasun päälle ja hän oli ainoa, jolla vielä oli laukaisuissa käytettävä pelastuspuku päällään.
    Samassa myös Elem putkahti keulaluukusta ohjaamoon ja, kuin merkistä, alus alkoi hitaasti pyöriä myötäpäivään ja he aloittivat askeltamisen sen tahdissa. Chung tarkisti syrjäsilmällään, että myös Samuelin marssi verstaan puolella.
   Ohjaamo-osasto oli noin kuusi metriä pitkä ja sisähalkaisijaltaan paikoitellen yli kolme metriä korkea. Kaikki seinäpinnat, jokainen uloke ja putkisto, olivat vaalean pehmusteen peittämät. Lisäksi siellä täällä meni harvasilmäistä verkkoa, josta pystyi ottamaan vauhtia siirryttäessä painottomuudessa työpisteeltä toiselle. 
   Alus oli nyt sisäpuolelta kuin suuri hamsterin juoksupyörä, sillä erotuksella ettei siinä pystynyt juoksemaan vaan jokainen lyhyt, mutta kevyt askel eteenpäin otettiin tarkoin marssiaskelin, varoen takertumista tai astumista jonkin mittarin tai kojeen päälle. Jiang, tämän rullauksen käynnistäjänä, oli heistä ainoa joka joutui konttaamaan käännöksen ahtaassa järjestelmähuoneessa.
   Väistäessään vastaan ilmestynyttä tasoa Chung, joka oli vielä tokkurainen, tajusi ettei ollut vielä edes antanut työvuorolistaa ja alkoi ihmetellä miksi pyöriminen vain jatkui tai oli ylipäänsä alkanut ennen sitä.
   ”Nyt pitäisi jo pysähtyä” ja juuri kun hän aikoi tiedustella asiaa, kovaäänisistä kajahti Jiangin ääni.
  ”Malttakaa hetki, kaikki on kunnossa.”
  Hetken kuluttua pyöriminen pysähtyi. Jiang ilmestyi ohjaamoon ja meni suoraan vessaan, joka oli nyt aivan alhaalla. Tultuaan ulos, hän meni Chungin luokse ja sai nopean kaavion pyörähdyksistä eri sektoreille.
    Sen jälkeen Jiang huikkasi: ”Vartin pysähdys ja sitten pyörähdämme hieman pakkia. Olkaa hyvä, wc on seuraavan kerran alhaalla kahdeksan tunnin kuluttua.”
   ”Ai niin, " hän lisäsi" sen jälkeen on 16 tunnin paussi. Käyttäkää silloin satulahuonetta, jos se on tarpeeksi alhaalla ja käytettävissä.”
   Tyytyväinen virnistys kasvoillaan hän heilautti kättään ja lähti takaisin kohti järjestelmähuonetta. Matkalla hän sanoi Samuelille: ”Näin lääkärinä voin suositella konttaamista jos on kova vatsa, toisaalta kyllä lapsetkin sen tietävät.”
   Samuel purskahti nauruun ajatellen, kappas kovan pinnan alta löytyy myös tilannehuumoria.
   Aikanaan, kun kaikki oli asettunut uomiinsa, Chung oli pukenut itsensä oloasuun ja tehtyä jonkinlaisen työvuorolistan, joka oli vain suuntaa antava. Hankala jakaa sellaisia tehtäviä, joita kaikkia ei pysty suorittamaan, tilanteessa joka on kaukana normaalista.
   Elem oli ilmoittautunut vapaaehtoisesti tähystäjäksi Nupusta paljastuneeseen moduuliin ja siellä hän istui yhden ikkunan äärellä. Yksi tärkeimmistä syistä siihen miksi hän sinne halusi, oli oma rauha ja se että hän pystyi säätämään moduulin valoja vastapainona osastojen kirkkaudelle. Elemin säädettyä lähes kaikki valot pois, kellertävä ulkona vallitseva valo loi varjoja moduulin sisälle. Nyt hän pystyisi havaitsemaan jokaisen muutoksen, joka ulkopuolen valaistuksessa tapahtuisi. Oltuaan hetken ajatuksissaan, Elem otti taskustaan muistikirjan ja alkoi kirjoittaa.
   Dragonin ensimmäinen päivä jatkoi kulkuaan, keskeytyen kahdeksan tunnin välein pieneen marssituokioon. Näennäisestä levollisuudesta huolimatta, erilaisten työtehtävien lomassa, huomasi että alus oli muuttunut suureksi ajatushautomoksi, jossa jokainen kävi mielessään läpi vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Ilman varmoja sijaintitietoja oli erittäin hankala jatkaa matkaa tai palata takaisin ja sen lisäksi oli vielä Riin kammottava menehtyminen, jonka syy oli vielä täysin epäselvä.
   Miehistö puhui keskenään hiljaa varmaan siksi, etteivät he halunneet menettää risahdustakaan, mikäli ulkopuolelta saataisiin heihin yhteys. Ennen yötä he jakoivat ja sopivat yöpaikat keskenään, sen hetkisen aluksen asennon mukaan. Samuel ja Elem lupasivat hoitaa yöpäivystyksen.

2. Päivä ”Sain gravimetrin koosteen"

    Toisen päivän tapahtumista ei mitään merkkiteosta saa aikaan, en ainakaan minä, tallenteista ja päiväkirjaotteista on hankala koostaa romaania.
    Mainitsin aikaisemmin istuvani valvomossa, mutta älkää vain luulko että valvon ainoastaan teitä. Mitä järkeä olisi katsella ämpäriä, joka on täynnä muurahaisia tappelemassa keskenään? On aivan käsittämätöntä kuinka paljon energiaa ja voimavaroja uhraatte sotimiselle. Eikö jo Einstein ole teille sanonut, että kolmannen maailmansodan jälkeinen neljäs maailmansota käydään kivin ja kepein.
     Tehtäväni on aivan toinen, minä valvon täällä tätä taajuutta, jolla itse olemme. Tarkkailen tahallisia tai tahattomia taajuusalueen loukkauksien yrityksiä, paino sanalla yrityksiä, olen siis tavallaan portinvartija.
    Aluksi kirjailen muutaman otteen keskusteluista jotka poimin, sillä ne antavat taustaa päivän tapahtumille.

     Elem oli lopettanut jälleen yhden tarkkailuvuoronsa moduulissa ja oli aikeissa mennä katsomaan oliko Samuel valmis vuoroonsa. Periaatteessa vain he kaksi hoitivat pestiä, sillä myös Samuel viihtyi kammiossa mittauksiensa välissä. Ohjaamossa oli vain Jiang hereillä, istuen ulokkeella, yksi aluksen kannettavista tietokoneista sylissään.
   ”Onko jotain pahasti kesken?”
   ”Ei ole, istu vain alas”, vastasi Jiang.
   ”Hyvä, odota hetki, käyn ensin herättämässä Samuelin.”
   Hetken kuluttua Elem palasi ja istuutui Jiangin viereen. Samaan aikaa jo hereillä ollut Samuel kulki ohi ja tervehti heitä kädessään pari mehupussia.
   ”Oletko saanut hahmoteltua mitä Riille tapahtui?” kysyi Elem.
   ”Itse asiassa tutkin juuri Evoa (Elinvoimaisuus), dataa jolla seurataan laukaisunaikaisia elintoimintoja. Tiedot lähtevät suoraan maahan, mutta ovat tietenkin myös meidän käytettävissämme. Sen mukaan Rii kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen. Hänen sykkeensä oli laukaisuhetkellä 128 lyöntiä minuutissa, kun viisi minuuttia aikaisemmin se oli ollut 83. On aivan normaalia, että syke nousee jännityksestä juuri ennen laukaisua, mutta se mitä sitten tapahtui, sitä en osaa selittää.
    Jos ihminen istuu tuolissa ja kuolee, niin ilman ulkoista väkivaltaa ihminen ei voi kuolla kolmessa sekunnissa yhdestä puhumattakaan, sillä elintoiminnot lakkaavat yksi kerrallaan, nyt se tapahtui välittömästi. Noin nopean kuolemisen voisin kuvitella tapahtuvan esimerkkisi silloin jos ihminen murskaantuu. Silloin kuolema olisi välitön, nyt vastaavan sai aikaan kaikkien nesteiden silmänräpäyksellinen erilleen joutuminen kehosta.”
   Elem nousi ja käveli kaapille, ottaen kaksi imeskeltävää energiatuuttia antaen toisen Jiangille.
   ”Onko sinulla teoriaa siitä, miten se voi tapahtua?” hän kysyi istuuduttuaan takaisin.
   ”Ei lääketieteellistä tietenkään ja ainoa teoria, joka päähäni on pulpahtanut, tuli Samuelin mainitsemasta välitilasta.”
   Elem kohautti kulmiaan.
  ”Ai niin”, hymyili Jiang, ”muistat varmasti kun melkein kiivastuin koko ajatuksesta. Pohdittuani asiaa, yhdyn ajatukseen koska siinä on järkeä, välitilan kautta pystyn hahmottamaan Riin kuoleman paremmin. Tällä nykyisellä paikalla ja tilanteella on oltava siihen yhteys. Syynä ei voi olla pelkkä laukaisu. Olemme tehneet jonkin tahattoman virheen, olemme ehdottomasti evänneet taajuudet jotka tyhjensivät putken rottatesteissä. Putki todellakin tyhjeni välillä ja se oli jotain aivan käsittämätöntä, koska emme ymmärtäneet mitä silloin tapahtui, sillä rotat vain putkahtivat pienoissukkuloineen elävinä takaisin putkeen. Oli muutama taajuus, jotka sen aiheuttivat ja tältä moottorilta ne on estetty suurella toleranssilla. Muuten se, että Ri oli kertonut testien yksityiskohtia Samuelille, oli ehdottomasti kiellettyä. Se, että hän tiesi välitilasta, joksi me ilmiötä myös kutsumme, sai meidät hämmentymään.
    Mitä tulee Riin kohtaloon, on aivan kuin elimistön nesteet olisivat joutuneet värähtelyn päähän itse ruumiista eli nesteet olisivat lähteneet liikkeelle ensin, mutta muu keho ei ehtinyt mukaan kun prosessi keskeytyi.”  
   Tuli hetken hiljaisuus, jonka jälkeen Elem teki uuden kysymyksen: ”Entä jos Ri aihetutti sen että pysähdyimme kesken kaiken, aivan kuin hän olisi hajonnut atomi- ja fotonitasolla tehden teleportaation joka jäi vajaaksi? Ihmistä tai rottaa ei nykytietämyksellä voi teleportata, tosin muun muassa lasersäteellä on tehty onnistuneita kokeita. Tuskin yhdistitte testeihin teleportaatiokokeita tai ylipäätään tutkitte sen mahdollisuutta moottoritesteissä.”
    Jiang pudisti päätään mietteliäänä. ”Mielenkiintoinen ajatus, johon Ri olisi ollut meistä paras vastaamaan, tuota pitää kysyä Samuelilta”, hän vastasi.
   ”Haluatko teen?” kysyi Elem ja saatuaan myöntävän vastauksen, hän nousi ja palasi hetken kuluttua kuumat juomat kolmionmuotoisissa pahvitetroissa, jotka hän oli kuumentanut Nikola-uunilla. Hän oli myös työntänyt juomapillit valmiiksi paikalleen.
   ”Pahus, tuollaisen uunin haluaisin myös kotiin, paljastahan minulle sen toimintaperiaate.”
    Jiang virnisti, hän oli alkanut pitää tuosta venäläisestä. Elemin kiinnostus aluksen toimintoihin oli vilpittömän kiinnostunutta ja Jiang nautti kun joku muu oli myös kiinnostunut koneista. Elemille ei riittänyt pelkkä tieto siitä, mistä napista laiteet toimivat, vaan itse toimintatapa piti myös selvittää. Sen lisäksi, kun selvisi että heillä oli samanlainen palava ja syvällinen mielenkiinto klassiseen musiikkiin, he olivat löytäneet hyvän ystävyyden pohjan pitkälle matkalle.
   ”Vai ajattelit että ryhdyn samanlaiseksi kuin Ri ja paljastan salaisuuksiamme kaikille. No hyvä on, kerron mitä tiedän sillä sinä et sen tiedon varassa vielä pitkälle pääse. Uunin nimihän tulee Nikola Teslan etunimestä ja hän tutki myös antipainovoimaa, osittain siinä onnistuen. Kahlatessamme läpi hänen epäonnistuneita keksintöjään, pystyimme kehittämään niistä tämän aluksen moottorin sekä käyttövoiman. Tutustuimme tietenkin myös tuohon antipainovoimakeksintöön. Emme kuitenkaan päässeet sen pidemmälle kuin Teslakaan, sillä sen teho oli heikko. Keksimme yhdistää sen värähtelijään ja huomasimme, että jos painovoima ja heikko antipainovoima saadaan vaihtamaan paikkojaan valtavalla taajuudella, niin kaikki nestettä sisältävä kuumenee silmänräpäyksessä.”
   ”No jopas on, miksi se ei ole myynnissä?” vastasi Elem.
   ”Tuon Nikola-uunin massatuotanto on parhaillaan käynnissä Kiinassa, jossa vain odotetaan yhteydenottoamme”, vastasi Jiang.
   ”Miten niin yhteydenottoamme?” kysyi Elem.
 Jiang alkoi nauraa, ”Mieti, ja kuvittele mainos jossa lukee jotain sen tapaista kuin osta Nikola-uuni, testattu Dargonilla. Alun perin suunnitelma oli tietenkin hieman suurempi, jolloin myös mainos olisi ollut mahtipontisempi. Osta Marsissa testattu, valoa nopeampi Nikola-uuni, olet tähdissä heti. Itse asiassa, meillä on uunin ensimmäiset kappaleet käytössämme.”
    Elem oli tikahtua, ”Ei perhana, nyt ymmärrän aivan eri valossa ne suureelliset mediatapahtumat ennen lähtöä, ostitte samalla ilmaista mainosaikaa.”
   ”Niinpä, kiinalainen sosialistinen markkinatalous pitää kapitalismin hengissä”, totesi Jiang.
  Hillitäkseen naurunsa Elem peitti suunsa, ettei herättäisi koko alusta. Kun hän oli vaivoin tointunut, hän kysyi: ”Kuka muuten teidän osastollanne heräsi ensin, havainnoitko sen vai pystytkö katsomaan sen tuosta Evosta?” aloitti Elem ja taiteili samalla lehtiönsä esiin.
   ”Käytit muuten aivan oikeaa sanaa heräsi, sillä Evon mukaan kukaan meistä ei ollut missään vaiheessa tajuton. Tämä seikka varmistui vasta nyt, sillä olemme ensimmäiset ihmiset jotka tämän ovat kokeneet. Evon data osaa tehdä eron tajuttoman ja nukkuvan välillä ja siinä mielessä olemme parempia koekaniineita kuin rotat.
   Kun havahduin, en huomannut etupenkeillä istuvien Chungin tai Liun liikkuvan ja irrottautuessani penkistä, kiinnitin kaiken huomioni vierustoverini Riin vointiin. Evosta en näe muuta kuin sen missä järjestyksessä happiletkut on irrotettu, sillä silloin niiden yhteydessä oleva sykeanturi ja muut tarkkailulaitteet lakkaavat toimimasta.”
    Jiang tarkasteli edessään olevaa dataa. ”Tämän mukaan Chung heräsi heti seuraavana minun jälkeeni, mutta irrottiko hän letkunsa heti herättyään, se pitää varmistaa häneltä.”
   Elem kirjoitti vielä näytön lukemista tarkat ajat ylös, kiitti ja lähti kohti Samuelilta vapautunutta uniasemaa.
   Chung katseli hajamielisen näköisenä näytöllään vilkkuvia lukuja ja hänen ajatuksensa olivat aivan jossain muulla, Liun harppoessa osastolle silmät niin kipunoiden, että Chung oikein hätkähti.
   ”Mitä nyt?” hän kysyi.
   Liu suorastaan tärisi ennen kuin sai suunsa avattua: ”Kun heräsin, tunsin pakottavaa tarvetta ja wc on juuri nyt ylhäällä, joten menin satulahuoneeseen rahtiosastolla. Se ei ole koskaan aivan alhaalla näiden pyörähdyksien lomassa ja nyt se oli noin puoli kahdeksan suunnassa, en suosittele.”
   Chung nyökkäsi lyhyesti ja kumartui nopeasti salatakseen ilmeensä. Samassa alkoi kuulua 2-hälytys pyörähdyksen merkiksi ja pikkuhiljaa kaikki valmistautuivat marssille.
   Pyörähdyksen jälkeen Chung ilmoitti: ”Haluan raportin 15 minuutin päästä.”
   Kaikki muut, paitsi Elem, olivat jo kokoontuneet verstaaseen sillä siellä oli sillä hetkellä esteettömin paikka istua. Hetken kuluttua myös Elem tuli sinne.
   ”En löytänyt retkituoleja. Ai, ai, kyllä meillä venäläisillä oli niitä aina mukana aluksissamme.”
    Samuel nauroi ja ilmapiiri oli suorastaan kevyt heidän hakeutuessaan sopiviin paikkoihin istumaan, kunnes se katkesi kuin seinään Liun töksäytettyä: ”Haluan tietää milloin jatkamme matkaa tältä leirinuotiolta?” vieden aloituspuheenvuoron Chungilta.
    Kesti hetken aikaa, ennen kun Chung aloitti: ”Palaamme siihen myöhemmin. Ensin käymme läpi kaiken mitä tiedämme, Samuel ole hyvä.”
   ”Sain gravimetrin koosteen ensimmäiseltä kahdeksan tunnin ajalta sekä jokaiselta pysähdyssektorilta. Juuri nyt alkoi uusin mittaus. Tulos on puhdas nolla joka suunnassa, ei muutoksia, pelkkää tasaista viivaa. Se mikä tuon painovoiman tänne sisälle aiheuttaakin, siitä ei löydy ulkopuolelta merkkiäkään. Ei ole planeettaa tai taivaankappaletta, jossa olisi muotoja tai onkaloita, jotka aiheuttaisivat vaihteluita painovoimakentässä.”
   ”Kiitos”, sanoi Chung, ”Entä sinä Jiang, onko sinulle selvinnyt mitään Riin kohtalosta?”
   Jiang kertoi oman teoriansa ja Elemin esittämän mahdollisen teleportaation häiriötekijäksi.
   ”Samuel olisi ehkä nyt pätevin arvioimaan meidän teorioitamme.”
   Samuel näytti tyytyväiseltä saatuaan yllättävältä taholta tukea ajatukselleen välitilasta. ”Minun täytyy hetki miettiä, jatkakaa te sillä välin.”
   ”Hyvä, entä sinä Liu?”
   "Alus on valmis lähtöön vaikka heti.”
   ”Selvä, entä sinä Elem, onko ajatuksia?”
   ”Vain yksi kysymys, kumpi teistä heräsi ensin, sinä vai Liu?”
   Hieman kummastuneena Chung vastasi: ”Minä ravistelin Liun hereille. Miten niin, onko sillä jotain merkitystä?”
   ”En ole varma”, sanoi Elem ja teki merkinnän vihkoonsa.
Sen jälkeen kaikkien katseet kääntyivät jälleen kohti Samuelia.
   ”Tuo teleportaatioteoria selittäisi paljon. Itse asiassa Ri epäili sen tapahtuneen jo teidän kokeissanne, mutta hänellä ei vain ollut käytössään sellaisia havaintovälineitä, jotka olisivat sen todistaneet ja siksi hän nimitti sitä välitilaksi. Lainasin siis häntä ottaessani termin käyttöön. Sen vaikutukset itse lentoon voisivat olla juuri kokemamme lennon kaltaiset. Matkustamme tiiviinä kokonaisuutena samalla värähtelytaajuudella ja jos sen sisään ilmestyisi ulkopuolinen tekijä, joka ei värähtele samoin, se aiheuttaisi häiriön. Kuvitellaan, että olemme kuin keihäs, joka on heitetty pisteestä A pisteeseen B ja matkalla siihen osuu nuoli, silloin päädymme pisteeseen C.”
   ”Kuulostaa käsittämättömältä, mutta teoriassasi on kuitenkin jotain järkeä”, sanoi Chung. ”Ehdotan, että yritämme poistua tästä meitä ympäröivästä tilasta päästäksemme takaisin. Itse lento on nyt peruutettu, yritämme palata kotiin. Emme tiedä laukaisun aiheuttamia riskejä, puhumattakaan siitä mikä aiheutti Riin kuoleman. Ehkä me kaikki kuolemme seuraavalla laukaisulla. Mielestäni on turha jäädä tähän ja vain odottaa jotain tapahtuvaksi. Oletteko samaa mieltä?”
Kaikki nyökkäsivät.
    ”Ri kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen ja siksi ajattelin että valitsemme ensimmäisen laukaisun kestoksi vain kaksi sekuntia. Jos se sujuu hyvin, jatkamme suoraan asteittain pitenevillä lennoilla niin pitkään, että pääsemme täältä pois. Onko kysyttävää?”
  Elemin käsi nousi.
   ”Mitä laitamme merkiksi?” hän kysyi.
   ”Mitä tarkoitat?”
   ”Meillä ei ole mitään kiintopistettä, josta voisimme arvioida olemmeko liikkuneet.”
   ”Tuo on totta, onko ehdotuksia?”
   Siihen Liu sanoi, että sen pitäisi näkyä tutkalla.
   ”Minulla on”, huudahti Jiang.
   ”No mitä?”
   ”Kahdeksan kappaletta foliolakanoita, jotka on tarkoitettu käärittäviksi loukkaantuneiden potilaiden ympärille.”
   ”Loistavaa, tuon parempaa tutkaheijastinta ei voisi keksiä. Hyvin oivallettu”, sanoi Chung. ”Mutta miten saamme ne ulos?”
    Jiang vastasi välittömästi: ”Voin laukaista ne huoltomoduulista käsin paineilmalla ja samalla ne leviävät hyvin. Taatusti joku niistä on silloin levällään tutkia kohti.”
    Huomasi hyvin miten koko miehistö innostui ja kaikki olivat täynnä tarmoa. He eivät ajatelleet mahdollista kuolemaa, joka laukaisusta todennäköisesti seuraisi, vaan sen tarjoamaa mahdollisuutta elämään.
   Chung löi kätensä yhteen ja sanoi: ”Sulkekaa Nuppu, valmistelkaa alus lähtövalmiiksi ja ottakaa pelastuspuvut valmiiksi esille.  Seuraavaan laukaisuun on aikaa yksi tunti ja kaksikymmentä minuuttia.”
   ”Miksi vasta silloin?” kysyi Samuel. ”Olemme valmiita jo paljon aikaisemmin.”
   ”Silloin alkaa kolmas päivä.”
   ”Miten se tähän lähtöön liittyy?” intti Samuel edelleen.
  ”Hyvä on, minä kerron. Kolme on harmoninen numero, joka muodostaa kolmion ja meille kiinalaisille sen merkitys on taivas, maa ja ihminen. Minusta se on hyvä enne tulevaa lähtöä ajatellen. Vai näetkö tuolla ulkona nyt taivaan ja maan?”