Olen pahoillani, jos välillä teen särön lukukokemukseenne. Tämä on kuitenkin myös minun kirjani, johon nämä puheet ja ihmeelliset tapahtumat olen koonnut. Ajatusten lukeminen ei minulta onnistu, yritän kylläkin niin kuin olette ehkä huomanneet. Katselen aluksen tallenteita ja yritän ilmeistä päätellä miehistön ajatuksia. Olen vain portinvartija, jos olisin kirjailija, en olisi portinvartija.
Kaikki oli lähes valmista ja Samuel ja Liu olivat jo turvavöissä, kun Jiang huusi: ”Seis!” johon Liu huusi ivallisesti: ”Vessa meni jo.”
Chung meni Jiangin luokse ja kysyi: ”Arvatenkin olemme unohtaneet jonkin seikan?”
”Kyllä, se liittyy painovoimaan”, vastasi Jiang. ”Nimittäin, kun täällä on tällainen heikko painovoima, entä jos seuraavassa pisteessä se on suurempi tai vaikkapa vain samanlainen? Ei olisi mukavaa tai terveellistä herätä pää alaspäin ja yrittää pudottautua kuin lukki katosta. Säädän vielä automaattikäännökset lentojen loppuun.”
”Hyvä huomio”, totesi Chung.
Kun kaikki oli valmista, laukaisu tapahtui ja se oli kuin ensimmäisen toisinto, paitsi ettei kukaan kuollut ja herääminen tapahtui nopeammin, mutta foliolakanat olivat aluksen vieressä edelleen. Tehtiin toinen laukaisu, jonka kesto nostettiin kahdeksaan sekuntiin, ja jälleen kaikki olivat hengissä, mutta lakanat olivat edelleen aluksen vieressä. Laukaisujen pituutta lisättiin pikkuhiljaa, vaihdellen eri värähtelytaajuuksia, kunnes tehtiin kolme täyden ajosuunnitelman lentoa.
Marsiin oli ollut tarkoitus lentää jakamalla matka tunnin pyrähdyksiin, sillä oli arveltu että sitä pidemmät tiedottomuuden tilat olisivat turha riski lennon turvallisuudelle. Myös nuo lennot menivät hyvin ja ainoastaan varsinaiset heräämisajat kasvoivat noin puoleen tuntiin. Lopulta oli pakko pitää kunnon tauko, aterioitiin ja pyöräytettiin vessaa.
”Tämä on aivan älytöntä, nuo lakanat ovat koko ajan vieressä. Onko varmaa, etteivät ne liiku aluksen mukana?” kysyi Liu.
”Kyllä, ne ovat irrallaan”, sanoi Jiang. ”Teimme Gobissa myös testejä, joissa pienoissukkuloita käärittiin erilaisiin materiaaleihin, jopa metallifolioihin, nähdäksemme pystyykö värähtelijä ottamaan ne mukaansa, ei pystynyt.”
Kamerat nostettiin ulos ja noita ilkkuvia lakanoita tarkasteltiin näytöltä. Ympäristö oli muuttumattoman kellertävä. Tauko eteni apeissa merkeissä ja aamun ensilennon innostunut ilmapiiri oli haihtunut pois.
”Entä mitä sitten seuraavaksi kokeillaan?” kysyi myös itse apea Chung. ”Onko kenelläkään hyviä ideoita?”
”Voiko olla mahdollista, että voima joka meitä täällä pidättelee, on niin vahva, ettei edes tunti riitä siitä irtautumiseen? Lisätään radikaalisti aikaa. Laitetaan ajaksi suoraan viisi tuntia”, Liu ehdotti.
Chung avasi tyrmistyneenä suunsa aikoen sanoa jotakin, kun Elem ehti väliin.
”Hyvä idea, siinä on paljon hyviä puolia.”
”Vai hyviä puolia, annahan tulla yksikin”, sanoi Chung siihen.
”Ensimmäiseksi, jos emme herää, olemme silloin vain nukkuneet rauhallisesti pois elämästä täynnä toivoa. Toiseksi, jos kaikki menee hyvin ja heräämme, niin saamme ainakin nukkua kunnolla ennen seuraavaa päivää.”
Hetkeen kukaan ei puhunut mitään.
”Emme ole edes teoriassa harkinneet niin pitkiä laukaisuja, siinä on liikaa muuttujia joista emme tiedä mitään, puhumattakaan siitä että alus olisi poissa valvonnastamme niin pitkään. Emme tiedä edes mihin päätyisimme, ehkä törmäisimme Maahan täydellä vauhdilla”, totesi Chung.
”Minä olisin kyllä valmis”, sanoi Samuel.
”Mitä mieltä sinä olet, Jiang?” kysyi Chung.
”Ei ole paljoa vaihtoehtoja. Olemme koko päivän yrittäneet poistua täältä, tuloksetta. En usko että asteittainen lentojen pituuden lisäys toimii, aikaa mene vain hukkaan ja kaikki väsyvät unien ja heräämisten vuorotteluun. Lepo olisi tarpeen kaikille ja riskeistä huolimatta olisin valmis noin pitkään yritykseen. Kukaan ei voi sen jälkeen sanoa, ettemme edes yrittäneet poistua täältä.”
”Hyvä on. Minä tuen päätöstänne, enkä ala yksin sitä vastustamaan.” Hän vilkaisi kelloa, kolmatta päivää oli riittävästi jäljellä.
”Valmistautukaa lähtöön.”
Laukaisu tapahtui ja aikanaan Elem heräsi ensimmäisenä. Itse asiassa hän oli käsittääkseen herännyt jokaisen laukaisun jälkeen ensimmäisenä, mutta hän ei ollut tehnyt tuosta seikasta numeroa. Lentojen välissä kukaan ei ollut jaloitellut tai nousut ylös, jos ei ollut mitään pakottavaa syytä. Chung oli ollut heistä ainoa, joka nousi joka lennon välissä.
Eturivissä olevat näkivät kolmelta näytöltä suoraan tutkan, aluksen ja Evon tiedot, joten Chung ja Liu pystyivät katsomaan aina herättyään sen, olivatko kaikki hengissä. Samalla he pystyivät myös tarkistamaan sen, oliko alus liikkunut. Jostakin syystä kypäräyhteyksien kautta ei huhuiltu lainkaan, ei kyselty kuulumisia eikä olotilaa. Tosin, edellisen lennon jälkeen Chungin sanat olivat kuuluneet kypäräkuulokkeissa.
”Nyt syömään.”
Tuo tauko oli suunniteltu pidettäväksi jo ennen lentoa.
Laukaisujen välissä Chung oli aina nousut ja henkilökohtaisesti tarkastanut kaikkien olevan kunnolla hereillä ja myös Elem oli muiden tavoin nostanut vain peukaloaan komentajan tullessa kohdalle. Kerran Chung oli joutunut hieman odottamaan Samuelin heräämistä ja seuraavilla kerroilla hän lähti myöhemmin tarkistuskierrokselle.
Elem vilkaisi vieressään edelleen nukkuvaa Samuelia ja nousi ylös. Mentyään ohjaamon puolelle, hän katsoi siellä nukkuvaa kolmikkoa, joiden regulaattorien puhina oli lähes ainoa ääni ohjaamossa, ilmastoinnin lisäksi. Päästyään etuosan paneeleille hän katsoi tutkaa, lakanat olivat edelleen pisteinä paikoillaan muuten tyhjässä tutkakuvassa. Aluksen kellon mukaan viime laukaisusta oli kulunut yli seitsemän tuntia.
”Ahaa, siis seurauksena on ainakin kaksi tuntia ylimääräistä unta, jos lento kestää viisi tuntia. Se on uusi ennätys.” Sitten hän katsoi näytöltä Evoa, vihreät pallot miehitettyjen penkkien kohdalla lukemineen olivat vakaita. Oli ollut Jiangin idea laittaa myös Evon data näytölle, sillä normaalitilanteessa se ei ollut näkyvissä.
Elem klikkasi seuraavalle sivulle ja se olikin lähes ainoa asia jonka hän osasi tehdä pääkoneella, joka tuki Wubi -järjestelmää. Näppäimissä oli 27 kirjoitusmerkkiä, joita yhdistelemällä pystyi muodostamaan kaikki yli 50000 kiinalaista merkkiä, ja sitä oli erittäin vaativa käyttää. Sanottiin että pitää hallita vähintään lähes 4000 merkkiä, ennen kuin pystyy edes auttavasti muodostamaan uusia merkkejä, mutta Elem ymmärsi näytöllä olevat kiinalaiset numerot ja kirjasi ne ylös koko lentoryppään ajalta.
Aluksen muut tietokoneet toimivat Pinyin-järjestelmällä, jossa oli Roman-translitterointi sekä ääni- ja kirjoitusohjaus. Elem ja Samuel olivat myös saaneet ottaa omat kannettavat tietokoneensa alukselle, sen jälkeen kun niille oli ensin tehty täydellinen virusseulonta.
Elem kuuli jonkun heräilevän takanaan. Hän tiesi kääntymättä herääjän olevan Jiang, joka kohta ilmestyikin hänen viereensä.
”Huomenta, onko jotain hätänä?”
”Huomenta myös sinulle, kaikki kunnossa, kunhan kirjailen jälleen.”
”Hyvä, haen itselleni teen. Otatko sinä myös?”
”Sopii, kiitos”, vastasi Elem. He istuivat tetrat käsissään muiden alkaessa vasta heräillä. Samuelia ei vielä näkynyt. Oli alkamassa neljäs päivä.
Kaikki oli lähes valmista ja Samuel ja Liu olivat jo turvavöissä, kun Jiang huusi: ”Seis!” johon Liu huusi ivallisesti: ”Vessa meni jo.”
Chung meni Jiangin luokse ja kysyi: ”Arvatenkin olemme unohtaneet jonkin seikan?”
”Kyllä, se liittyy painovoimaan”, vastasi Jiang. ”Nimittäin, kun täällä on tällainen heikko painovoima, entä jos seuraavassa pisteessä se on suurempi tai vaikkapa vain samanlainen? Ei olisi mukavaa tai terveellistä herätä pää alaspäin ja yrittää pudottautua kuin lukki katosta. Säädän vielä automaattikäännökset lentojen loppuun.”
”Hyvä huomio”, totesi Chung.
Kun kaikki oli valmista, laukaisu tapahtui ja se oli kuin ensimmäisen toisinto, paitsi ettei kukaan kuollut ja herääminen tapahtui nopeammin, mutta foliolakanat olivat aluksen vieressä edelleen. Tehtiin toinen laukaisu, jonka kesto nostettiin kahdeksaan sekuntiin, ja jälleen kaikki olivat hengissä, mutta lakanat olivat edelleen aluksen vieressä. Laukaisujen pituutta lisättiin pikkuhiljaa, vaihdellen eri värähtelytaajuuksia, kunnes tehtiin kolme täyden ajosuunnitelman lentoa.
Marsiin oli ollut tarkoitus lentää jakamalla matka tunnin pyrähdyksiin, sillä oli arveltu että sitä pidemmät tiedottomuuden tilat olisivat turha riski lennon turvallisuudelle. Myös nuo lennot menivät hyvin ja ainoastaan varsinaiset heräämisajat kasvoivat noin puoleen tuntiin. Lopulta oli pakko pitää kunnon tauko, aterioitiin ja pyöräytettiin vessaa.
”Tämä on aivan älytöntä, nuo lakanat ovat koko ajan vieressä. Onko varmaa, etteivät ne liiku aluksen mukana?” kysyi Liu.
”Kyllä, ne ovat irrallaan”, sanoi Jiang. ”Teimme Gobissa myös testejä, joissa pienoissukkuloita käärittiin erilaisiin materiaaleihin, jopa metallifolioihin, nähdäksemme pystyykö värähtelijä ottamaan ne mukaansa, ei pystynyt.”
Kamerat nostettiin ulos ja noita ilkkuvia lakanoita tarkasteltiin näytöltä. Ympäristö oli muuttumattoman kellertävä. Tauko eteni apeissa merkeissä ja aamun ensilennon innostunut ilmapiiri oli haihtunut pois.
”Entä mitä sitten seuraavaksi kokeillaan?” kysyi myös itse apea Chung. ”Onko kenelläkään hyviä ideoita?”
”Voiko olla mahdollista, että voima joka meitä täällä pidättelee, on niin vahva, ettei edes tunti riitä siitä irtautumiseen? Lisätään radikaalisti aikaa. Laitetaan ajaksi suoraan viisi tuntia”, Liu ehdotti.
Chung avasi tyrmistyneenä suunsa aikoen sanoa jotakin, kun Elem ehti väliin.
”Hyvä idea, siinä on paljon hyviä puolia.”
”Vai hyviä puolia, annahan tulla yksikin”, sanoi Chung siihen.
”Ensimmäiseksi, jos emme herää, olemme silloin vain nukkuneet rauhallisesti pois elämästä täynnä toivoa. Toiseksi, jos kaikki menee hyvin ja heräämme, niin saamme ainakin nukkua kunnolla ennen seuraavaa päivää.”
Hetkeen kukaan ei puhunut mitään.
”Emme ole edes teoriassa harkinneet niin pitkiä laukaisuja, siinä on liikaa muuttujia joista emme tiedä mitään, puhumattakaan siitä että alus olisi poissa valvonnastamme niin pitkään. Emme tiedä edes mihin päätyisimme, ehkä törmäisimme Maahan täydellä vauhdilla”, totesi Chung.
”Minä olisin kyllä valmis”, sanoi Samuel.
”Mitä mieltä sinä olet, Jiang?” kysyi Chung.
”Ei ole paljoa vaihtoehtoja. Olemme koko päivän yrittäneet poistua täältä, tuloksetta. En usko että asteittainen lentojen pituuden lisäys toimii, aikaa mene vain hukkaan ja kaikki väsyvät unien ja heräämisten vuorotteluun. Lepo olisi tarpeen kaikille ja riskeistä huolimatta olisin valmis noin pitkään yritykseen. Kukaan ei voi sen jälkeen sanoa, ettemme edes yrittäneet poistua täältä.”
”Hyvä on. Minä tuen päätöstänne, enkä ala yksin sitä vastustamaan.” Hän vilkaisi kelloa, kolmatta päivää oli riittävästi jäljellä.
”Valmistautukaa lähtöön.”
Laukaisu tapahtui ja aikanaan Elem heräsi ensimmäisenä. Itse asiassa hän oli käsittääkseen herännyt jokaisen laukaisun jälkeen ensimmäisenä, mutta hän ei ollut tehnyt tuosta seikasta numeroa. Lentojen välissä kukaan ei ollut jaloitellut tai nousut ylös, jos ei ollut mitään pakottavaa syytä. Chung oli ollut heistä ainoa, joka nousi joka lennon välissä.
Eturivissä olevat näkivät kolmelta näytöltä suoraan tutkan, aluksen ja Evon tiedot, joten Chung ja Liu pystyivät katsomaan aina herättyään sen, olivatko kaikki hengissä. Samalla he pystyivät myös tarkistamaan sen, oliko alus liikkunut. Jostakin syystä kypäräyhteyksien kautta ei huhuiltu lainkaan, ei kyselty kuulumisia eikä olotilaa. Tosin, edellisen lennon jälkeen Chungin sanat olivat kuuluneet kypäräkuulokkeissa.
”Nyt syömään.”
Tuo tauko oli suunniteltu pidettäväksi jo ennen lentoa.
Laukaisujen välissä Chung oli aina nousut ja henkilökohtaisesti tarkastanut kaikkien olevan kunnolla hereillä ja myös Elem oli muiden tavoin nostanut vain peukaloaan komentajan tullessa kohdalle. Kerran Chung oli joutunut hieman odottamaan Samuelin heräämistä ja seuraavilla kerroilla hän lähti myöhemmin tarkistuskierrokselle.
Elem vilkaisi vieressään edelleen nukkuvaa Samuelia ja nousi ylös. Mentyään ohjaamon puolelle, hän katsoi siellä nukkuvaa kolmikkoa, joiden regulaattorien puhina oli lähes ainoa ääni ohjaamossa, ilmastoinnin lisäksi. Päästyään etuosan paneeleille hän katsoi tutkaa, lakanat olivat edelleen pisteinä paikoillaan muuten tyhjässä tutkakuvassa. Aluksen kellon mukaan viime laukaisusta oli kulunut yli seitsemän tuntia.
”Ahaa, siis seurauksena on ainakin kaksi tuntia ylimääräistä unta, jos lento kestää viisi tuntia. Se on uusi ennätys.” Sitten hän katsoi näytöltä Evoa, vihreät pallot miehitettyjen penkkien kohdalla lukemineen olivat vakaita. Oli ollut Jiangin idea laittaa myös Evon data näytölle, sillä normaalitilanteessa se ei ollut näkyvissä.
Elem klikkasi seuraavalle sivulle ja se olikin lähes ainoa asia jonka hän osasi tehdä pääkoneella, joka tuki Wubi -järjestelmää. Näppäimissä oli 27 kirjoitusmerkkiä, joita yhdistelemällä pystyi muodostamaan kaikki yli 50000 kiinalaista merkkiä, ja sitä oli erittäin vaativa käyttää. Sanottiin että pitää hallita vähintään lähes 4000 merkkiä, ennen kuin pystyy edes auttavasti muodostamaan uusia merkkejä, mutta Elem ymmärsi näytöllä olevat kiinalaiset numerot ja kirjasi ne ylös koko lentoryppään ajalta.
Aluksen muut tietokoneet toimivat Pinyin-järjestelmällä, jossa oli Roman-translitterointi sekä ääni- ja kirjoitusohjaus. Elem ja Samuel olivat myös saaneet ottaa omat kannettavat tietokoneensa alukselle, sen jälkeen kun niille oli ensin tehty täydellinen virusseulonta.
Elem kuuli jonkun heräilevän takanaan. Hän tiesi kääntymättä herääjän olevan Jiang, joka kohta ilmestyikin hänen viereensä.
”Huomenta, onko jotain hätänä?”
”Huomenta myös sinulle, kaikki kunnossa, kunhan kirjailen jälleen.”
”Hyvä, haen itselleni teen. Otatko sinä myös?”
”Sopii, kiitos”, vastasi Elem. He istuivat tetrat käsissään muiden alkaessa vasta heräillä. Samuelia ei vielä näkynyt. Oli alkamassa neljäs päivä.