Toisen päivän tapahtumista ei mitään merkkiteosta saa aikaan, en ainakaan minä, tallenteista ja päiväkirjaotteista on hankala koostaa romaania.
Mainitsin aikaisemmin istuvani valvomossa, mutta älkää vain luulko että valvon ainoastaan teitä. Mitä järkeä olisi katsella ämpäriä, joka on täynnä muurahaisia tappelemassa keskenään? On aivan käsittämätöntä kuinka paljon energiaa ja voimavaroja uhraatte sotimiselle. Eikö jo Einstein ole teille sanonut, että kolmannen maailmansodan jälkeinen neljäs maailmansota käydään kivin ja kepein.
Tehtäväni on aivan toinen, minä valvon täällä tätä taajuutta, jolla itse olemme. Tarkkailen tahallisia tai tahattomia taajuusalueen loukkauksien yrityksiä, paino sanalla yrityksiä, olen siis tavallaan portinvartija.
Aluksi kirjailen muutaman otteen keskusteluista jotka poimin, sillä ne antavat taustaa päivän tapahtumille.
Elem oli lopettanut jälleen yhden tarkkailuvuoronsa moduulissa ja oli aikeissa mennä katsomaan oliko Samuel valmis vuoroonsa. Periaatteessa vain he kaksi hoitivat pestiä, sillä myös Samuel viihtyi kammiossa mittauksiensa välissä. Ohjaamossa oli vain Jiang hereillä, istuen ulokkeella, yksi aluksen kannettavista tietokoneista sylissään.
”Onko jotain pahasti kesken?”
”Ei ole, istu vain alas”, vastasi Jiang.
”Hyvä, odota hetki, käyn ensin herättämässä Samuelin.”
Hetken kuluttua Elem palasi ja istuutui Jiangin viereen. Samaan aikaa jo hereillä ollut Samuel kulki ohi ja tervehti heitä kädessään pari mehupussia.
”Oletko saanut hahmoteltua mitä Riille tapahtui?” kysyi Elem.
”Itse asiassa tutkin juuri Evoa (Elinvoimaisuus), dataa jolla seurataan laukaisunaikaisia elintoimintoja. Tiedot lähtevät suoraan maahan, mutta ovat tietenkin myös meidän käytettävissämme. Sen mukaan Rii kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen. Hänen sykkeensä oli laukaisuhetkellä 128 lyöntiä minuutissa, kun viisi minuuttia aikaisemmin se oli ollut 83. On aivan normaalia, että syke nousee jännityksestä juuri ennen laukaisua, mutta se mitä sitten tapahtui, sitä en osaa selittää.
Jos ihminen istuu tuolissa ja kuolee, niin ilman ulkoista väkivaltaa ihminen ei voi kuolla kolmessa sekunnissa yhdestä puhumattakaan, sillä elintoiminnot lakkaavat yksi kerrallaan, nyt se tapahtui välittömästi. Noin nopean kuolemisen voisin kuvitella tapahtuvan esimerkkisi silloin jos ihminen murskaantuu. Silloin kuolema olisi välitön, nyt vastaavan sai aikaan kaikkien nesteiden silmänräpäyksellinen erilleen joutuminen kehosta.”
Elem nousi ja käveli kaapille, ottaen kaksi imeskeltävää energiatuuttia antaen toisen Jiangille.
”Onko sinulla teoriaa siitä, miten se voi tapahtua?” hän kysyi istuuduttuaan takaisin.
”Ei lääketieteellistä tietenkään ja ainoa teoria, joka päähäni on pulpahtanut, tuli Samuelin mainitsemasta välitilasta.”
Elem kohautti kulmiaan.
”Ai niin”, hymyili Jiang, ”muistat varmasti kun melkein kiivastuin koko ajatuksesta. Pohdittuani asiaa, yhdyn ajatukseen koska siinä on järkeä, välitilan kautta pystyn hahmottamaan Riin kuoleman paremmin. Tällä nykyisellä paikalla ja tilanteella on oltava siihen yhteys. Syynä ei voi olla pelkkä laukaisu. Olemme tehneet jonkin tahattoman virheen, olemme ehdottomasti evänneet taajuudet jotka tyhjensivät putken rottatesteissä. Putki todellakin tyhjeni välillä ja se oli jotain aivan käsittämätöntä, koska emme ymmärtäneet mitä silloin tapahtui, sillä rotat vain putkahtivat pienoissukkuloineen elävinä takaisin putkeen. Oli muutama taajuus, jotka sen aiheuttivat ja tältä moottorilta ne on estetty suurella toleranssilla. Muuten se, että Ri oli kertonut testien yksityiskohtia Samuelille, oli ehdottomasti kiellettyä. Se, että hän tiesi välitilasta, joksi me ilmiötä myös kutsumme, sai meidät hämmentymään.
Mitä tulee Riin kohtaloon, on aivan kuin elimistön nesteet olisivat joutuneet värähtelyn päähän itse ruumiista eli nesteet olisivat lähteneet liikkeelle ensin, mutta muu keho ei ehtinyt mukaan kun prosessi keskeytyi.”
Tuli hetken hiljaisuus, jonka jälkeen Elem teki uuden kysymyksen: ”Entä jos Ri aihetutti sen että pysähdyimme kesken kaiken, aivan kuin hän olisi hajonnut atomi- ja fotonitasolla tehden teleportaation joka jäi vajaaksi? Ihmistä tai rottaa ei nykytietämyksellä voi teleportata, tosin muun muassa lasersäteellä on tehty onnistuneita kokeita. Tuskin yhdistitte testeihin teleportaatiokokeita tai ylipäätään tutkitte sen mahdollisuutta moottoritesteissä.”
Jiang pudisti päätään mietteliäänä. ”Mielenkiintoinen ajatus, johon Ri olisi ollut meistä paras vastaamaan, tuota pitää kysyä Samuelilta”, hän vastasi.
”Haluatko teen?” kysyi Elem ja saatuaan myöntävän vastauksen, hän nousi ja palasi hetken kuluttua kuumat juomat kolmionmuotoisissa pahvitetroissa, jotka hän oli kuumentanut Nikola-uunilla. Hän oli myös työntänyt juomapillit valmiiksi paikalleen.
”Pahus, tuollaisen uunin haluaisin myös kotiin, paljastahan minulle sen toimintaperiaate.”
Jiang virnisti, hän oli alkanut pitää tuosta venäläisestä. Elemin kiinnostus aluksen toimintoihin oli vilpittömän kiinnostunutta ja Jiang nautti kun joku muu oli myös kiinnostunut koneista. Elemille ei riittänyt pelkkä tieto siitä, mistä napista laiteet toimivat, vaan itse toimintatapa piti myös selvittää. Sen lisäksi, kun selvisi että heillä oli samanlainen palava ja syvällinen mielenkiinto klassiseen musiikkiin, he olivat löytäneet hyvän ystävyyden pohjan pitkälle matkalle.
”Vai ajattelit että ryhdyn samanlaiseksi kuin Ri ja paljastan salaisuuksiamme kaikille. No hyvä on, kerron mitä tiedän sillä sinä et sen tiedon varassa vielä pitkälle pääse. Uunin nimihän tulee Nikola Teslan etunimestä ja hän tutki myös antipainovoimaa, osittain siinä onnistuen. Kahlatessamme läpi hänen epäonnistuneita keksintöjään, pystyimme kehittämään niistä tämän aluksen moottorin sekä käyttövoiman. Tutustuimme tietenkin myös tuohon antipainovoimakeksintöön. Emme kuitenkaan päässeet sen pidemmälle kuin Teslakaan, sillä sen teho oli heikko. Keksimme yhdistää sen värähtelijään ja huomasimme, että jos painovoima ja heikko antipainovoima saadaan vaihtamaan paikkojaan valtavalla taajuudella, niin kaikki nestettä sisältävä kuumenee silmänräpäyksessä.”
”No jopas on, miksi se ei ole myynnissä?” vastasi Elem.
”Tuon Nikola-uunin massatuotanto on parhaillaan käynnissä Kiinassa, jossa vain odotetaan yhteydenottoamme”, vastasi Jiang.
”Miten niin yhteydenottoamme?” kysyi Elem.
Jiang alkoi nauraa, ”Mieti, ja kuvittele mainos jossa lukee jotain sen tapaista kuin osta Nikola-uuni, testattu Dargonilla. Alun perin suunnitelma oli tietenkin hieman suurempi, jolloin myös mainos olisi ollut mahtipontisempi. Osta Marsissa testattu, valoa nopeampi Nikola-uuni, olet tähdissä heti. Itse asiassa, meillä on uunin ensimmäiset kappaleet käytössämme.”
Elem oli tikahtua, ”Ei perhana, nyt ymmärrän aivan eri valossa ne suureelliset mediatapahtumat ennen lähtöä, ostitte samalla ilmaista mainosaikaa.”
”Niinpä, kiinalainen sosialistinen markkinatalous pitää kapitalismin hengissä”, totesi Jiang.
Hillitäkseen naurunsa Elem peitti suunsa, ettei herättäisi koko alusta. Kun hän oli vaivoin tointunut, hän kysyi: ”Kuka muuten teidän osastollanne heräsi ensin, havainnoitko sen vai pystytkö katsomaan sen tuosta Evosta?” aloitti Elem ja taiteili samalla lehtiönsä esiin.
”Käytit muuten aivan oikeaa sanaa heräsi, sillä Evon mukaan kukaan meistä ei ollut missään vaiheessa tajuton. Tämä seikka varmistui vasta nyt, sillä olemme ensimmäiset ihmiset jotka tämän ovat kokeneet. Evon data osaa tehdä eron tajuttoman ja nukkuvan välillä ja siinä mielessä olemme parempia koekaniineita kuin rotat.
Kun havahduin, en huomannut etupenkeillä istuvien Chungin tai Liun liikkuvan ja irrottautuessani penkistä, kiinnitin kaiken huomioni vierustoverini Riin vointiin. Evosta en näe muuta kuin sen missä järjestyksessä happiletkut on irrotettu, sillä silloin niiden yhteydessä oleva sykeanturi ja muut tarkkailulaitteet lakkaavat toimimasta.”
Jiang tarkasteli edessään olevaa dataa. ”Tämän mukaan Chung heräsi heti seuraavana minun jälkeeni, mutta irrottiko hän letkunsa heti herättyään, se pitää varmistaa häneltä.”
Elem kirjoitti vielä näytön lukemista tarkat ajat ylös, kiitti ja lähti kohti Samuelilta vapautunutta uniasemaa.
Chung katseli hajamielisen näköisenä näytöllään vilkkuvia lukuja ja hänen ajatuksensa olivat aivan jossain muulla, Liun harppoessa osastolle silmät niin kipunoiden, että Chung oikein hätkähti.
”Mitä nyt?” hän kysyi.
Liu suorastaan tärisi ennen kuin sai suunsa avattua: ”Kun heräsin, tunsin pakottavaa tarvetta ja wc on juuri nyt ylhäällä, joten menin satulahuoneeseen rahtiosastolla. Se ei ole koskaan aivan alhaalla näiden pyörähdyksien lomassa ja nyt se oli noin puoli kahdeksan suunnassa, en suosittele.”
Chung nyökkäsi lyhyesti ja kumartui nopeasti salatakseen ilmeensä. Samassa alkoi kuulua 2-hälytys pyörähdyksen merkiksi ja pikkuhiljaa kaikki valmistautuivat marssille.
Pyörähdyksen jälkeen Chung ilmoitti: ”Haluan raportin 15 minuutin päästä.”
Kaikki muut, paitsi Elem, olivat jo kokoontuneet verstaaseen sillä siellä oli sillä hetkellä esteettömin paikka istua. Hetken kuluttua myös Elem tuli sinne.
”En löytänyt retkituoleja. Ai, ai, kyllä meillä venäläisillä oli niitä aina mukana aluksissamme.”
Samuel nauroi ja ilmapiiri oli suorastaan kevyt heidän hakeutuessaan sopiviin paikkoihin istumaan, kunnes se katkesi kuin seinään Liun töksäytettyä: ”Haluan tietää milloin jatkamme matkaa tältä leirinuotiolta?” vieden aloituspuheenvuoron Chungilta.
Kesti hetken aikaa, ennen kun Chung aloitti: ”Palaamme siihen myöhemmin. Ensin käymme läpi kaiken mitä tiedämme, Samuel ole hyvä.”
”Sain gravimetrin koosteen ensimmäiseltä kahdeksan tunnin ajalta sekä jokaiselta pysähdyssektorilta. Juuri nyt alkoi uusin mittaus. Tulos on puhdas nolla joka suunnassa, ei muutoksia, pelkkää tasaista viivaa. Se mikä tuon painovoiman tänne sisälle aiheuttaakin, siitä ei löydy ulkopuolelta merkkiäkään. Ei ole planeettaa tai taivaankappaletta, jossa olisi muotoja tai onkaloita, jotka aiheuttaisivat vaihteluita painovoimakentässä.”
”Kiitos”, sanoi Chung, ”Entä sinä Jiang, onko sinulle selvinnyt mitään Riin kohtalosta?”
Jiang kertoi oman teoriansa ja Elemin esittämän mahdollisen teleportaation häiriötekijäksi.
”Samuel olisi ehkä nyt pätevin arvioimaan meidän teorioitamme.”
Samuel näytti tyytyväiseltä saatuaan yllättävältä taholta tukea ajatukselleen välitilasta. ”Minun täytyy hetki miettiä, jatkakaa te sillä välin.”
”Hyvä, entä sinä Liu?”
"Alus on valmis lähtöön vaikka heti.”
”Selvä, entä sinä Elem, onko ajatuksia?”
”Vain yksi kysymys, kumpi teistä heräsi ensin, sinä vai Liu?”
Hieman kummastuneena Chung vastasi: ”Minä ravistelin Liun hereille. Miten niin, onko sillä jotain merkitystä?”
”En ole varma”, sanoi Elem ja teki merkinnän vihkoonsa.
Sen jälkeen kaikkien katseet kääntyivät jälleen kohti Samuelia.
”Tuo teleportaatioteoria selittäisi paljon. Itse asiassa Ri epäili sen tapahtuneen jo teidän kokeissanne, mutta hänellä ei vain ollut käytössään sellaisia havaintovälineitä, jotka olisivat sen todistaneet ja siksi hän nimitti sitä välitilaksi. Lainasin siis häntä ottaessani termin käyttöön. Sen vaikutukset itse lentoon voisivat olla juuri kokemamme lennon kaltaiset. Matkustamme tiiviinä kokonaisuutena samalla värähtelytaajuudella ja jos sen sisään ilmestyisi ulkopuolinen tekijä, joka ei värähtele samoin, se aiheuttaisi häiriön. Kuvitellaan, että olemme kuin keihäs, joka on heitetty pisteestä A pisteeseen B ja matkalla siihen osuu nuoli, silloin päädymme pisteeseen C.”
”Kuulostaa käsittämättömältä, mutta teoriassasi on kuitenkin jotain järkeä”, sanoi Chung. ”Ehdotan, että yritämme poistua tästä meitä ympäröivästä tilasta päästäksemme takaisin. Itse lento on nyt peruutettu, yritämme palata kotiin. Emme tiedä laukaisun aiheuttamia riskejä, puhumattakaan siitä mikä aiheutti Riin kuoleman. Ehkä me kaikki kuolemme seuraavalla laukaisulla. Mielestäni on turha jäädä tähän ja vain odottaa jotain tapahtuvaksi. Oletteko samaa mieltä?”
Kaikki nyökkäsivät.
”Ri kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen ja siksi ajattelin että valitsemme ensimmäisen laukaisun kestoksi vain kaksi sekuntia. Jos se sujuu hyvin, jatkamme suoraan asteittain pitenevillä lennoilla niin pitkään, että pääsemme täältä pois. Onko kysyttävää?”
Elemin käsi nousi.
”Mitä laitamme merkiksi?” hän kysyi.
”Mitä tarkoitat?”
”Meillä ei ole mitään kiintopistettä, josta voisimme arvioida olemmeko liikkuneet.”
”Tuo on totta, onko ehdotuksia?”
Siihen Liu sanoi, että sen pitäisi näkyä tutkalla.
”Minulla on”, huudahti Jiang.
”No mitä?”
”Kahdeksan kappaletta foliolakanoita, jotka on tarkoitettu käärittäviksi loukkaantuneiden potilaiden ympärille.”
”Loistavaa, tuon parempaa tutkaheijastinta ei voisi keksiä. Hyvin oivallettu”, sanoi Chung. ”Mutta miten saamme ne ulos?”
Jiang vastasi välittömästi: ”Voin laukaista ne huoltomoduulista käsin paineilmalla ja samalla ne leviävät hyvin. Taatusti joku niistä on silloin levällään tutkia kohti.”
Huomasi hyvin miten koko miehistö innostui ja kaikki olivat täynnä tarmoa. He eivät ajatelleet mahdollista kuolemaa, joka laukaisusta todennäköisesti seuraisi, vaan sen tarjoamaa mahdollisuutta elämään.
Chung löi kätensä yhteen ja sanoi: ”Sulkekaa Nuppu, valmistelkaa alus lähtövalmiiksi ja ottakaa pelastuspuvut valmiiksi esille. Seuraavaan laukaisuun on aikaa yksi tunti ja kaksikymmentä minuuttia.”
”Miksi vasta silloin?” kysyi Samuel. ”Olemme valmiita jo paljon aikaisemmin.”
”Silloin alkaa kolmas päivä.”
”Miten se tähän lähtöön liittyy?” intti Samuel edelleen.
”Hyvä on, minä kerron. Kolme on harmoninen numero, joka muodostaa kolmion ja meille kiinalaisille sen merkitys on taivas, maa ja ihminen. Minusta se on hyvä enne tulevaa lähtöä ajatellen. Vai näetkö tuolla ulkona nyt taivaan ja maan?”
Mainitsin aikaisemmin istuvani valvomossa, mutta älkää vain luulko että valvon ainoastaan teitä. Mitä järkeä olisi katsella ämpäriä, joka on täynnä muurahaisia tappelemassa keskenään? On aivan käsittämätöntä kuinka paljon energiaa ja voimavaroja uhraatte sotimiselle. Eikö jo Einstein ole teille sanonut, että kolmannen maailmansodan jälkeinen neljäs maailmansota käydään kivin ja kepein.
Tehtäväni on aivan toinen, minä valvon täällä tätä taajuutta, jolla itse olemme. Tarkkailen tahallisia tai tahattomia taajuusalueen loukkauksien yrityksiä, paino sanalla yrityksiä, olen siis tavallaan portinvartija.
Aluksi kirjailen muutaman otteen keskusteluista jotka poimin, sillä ne antavat taustaa päivän tapahtumille.
Elem oli lopettanut jälleen yhden tarkkailuvuoronsa moduulissa ja oli aikeissa mennä katsomaan oliko Samuel valmis vuoroonsa. Periaatteessa vain he kaksi hoitivat pestiä, sillä myös Samuel viihtyi kammiossa mittauksiensa välissä. Ohjaamossa oli vain Jiang hereillä, istuen ulokkeella, yksi aluksen kannettavista tietokoneista sylissään.
”Onko jotain pahasti kesken?”
”Ei ole, istu vain alas”, vastasi Jiang.
”Hyvä, odota hetki, käyn ensin herättämässä Samuelin.”
Hetken kuluttua Elem palasi ja istuutui Jiangin viereen. Samaan aikaa jo hereillä ollut Samuel kulki ohi ja tervehti heitä kädessään pari mehupussia.
”Oletko saanut hahmoteltua mitä Riille tapahtui?” kysyi Elem.
”Itse asiassa tutkin juuri Evoa (Elinvoimaisuus), dataa jolla seurataan laukaisunaikaisia elintoimintoja. Tiedot lähtevät suoraan maahan, mutta ovat tietenkin myös meidän käytettävissämme. Sen mukaan Rii kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen. Hänen sykkeensä oli laukaisuhetkellä 128 lyöntiä minuutissa, kun viisi minuuttia aikaisemmin se oli ollut 83. On aivan normaalia, että syke nousee jännityksestä juuri ennen laukaisua, mutta se mitä sitten tapahtui, sitä en osaa selittää.
Jos ihminen istuu tuolissa ja kuolee, niin ilman ulkoista väkivaltaa ihminen ei voi kuolla kolmessa sekunnissa yhdestä puhumattakaan, sillä elintoiminnot lakkaavat yksi kerrallaan, nyt se tapahtui välittömästi. Noin nopean kuolemisen voisin kuvitella tapahtuvan esimerkkisi silloin jos ihminen murskaantuu. Silloin kuolema olisi välitön, nyt vastaavan sai aikaan kaikkien nesteiden silmänräpäyksellinen erilleen joutuminen kehosta.”
Elem nousi ja käveli kaapille, ottaen kaksi imeskeltävää energiatuuttia antaen toisen Jiangille.
”Onko sinulla teoriaa siitä, miten se voi tapahtua?” hän kysyi istuuduttuaan takaisin.
”Ei lääketieteellistä tietenkään ja ainoa teoria, joka päähäni on pulpahtanut, tuli Samuelin mainitsemasta välitilasta.”
Elem kohautti kulmiaan.
”Ai niin”, hymyili Jiang, ”muistat varmasti kun melkein kiivastuin koko ajatuksesta. Pohdittuani asiaa, yhdyn ajatukseen koska siinä on järkeä, välitilan kautta pystyn hahmottamaan Riin kuoleman paremmin. Tällä nykyisellä paikalla ja tilanteella on oltava siihen yhteys. Syynä ei voi olla pelkkä laukaisu. Olemme tehneet jonkin tahattoman virheen, olemme ehdottomasti evänneet taajuudet jotka tyhjensivät putken rottatesteissä. Putki todellakin tyhjeni välillä ja se oli jotain aivan käsittämätöntä, koska emme ymmärtäneet mitä silloin tapahtui, sillä rotat vain putkahtivat pienoissukkuloineen elävinä takaisin putkeen. Oli muutama taajuus, jotka sen aiheuttivat ja tältä moottorilta ne on estetty suurella toleranssilla. Muuten se, että Ri oli kertonut testien yksityiskohtia Samuelille, oli ehdottomasti kiellettyä. Se, että hän tiesi välitilasta, joksi me ilmiötä myös kutsumme, sai meidät hämmentymään.
Mitä tulee Riin kohtaloon, on aivan kuin elimistön nesteet olisivat joutuneet värähtelyn päähän itse ruumiista eli nesteet olisivat lähteneet liikkeelle ensin, mutta muu keho ei ehtinyt mukaan kun prosessi keskeytyi.”
Tuli hetken hiljaisuus, jonka jälkeen Elem teki uuden kysymyksen: ”Entä jos Ri aihetutti sen että pysähdyimme kesken kaiken, aivan kuin hän olisi hajonnut atomi- ja fotonitasolla tehden teleportaation joka jäi vajaaksi? Ihmistä tai rottaa ei nykytietämyksellä voi teleportata, tosin muun muassa lasersäteellä on tehty onnistuneita kokeita. Tuskin yhdistitte testeihin teleportaatiokokeita tai ylipäätään tutkitte sen mahdollisuutta moottoritesteissä.”
Jiang pudisti päätään mietteliäänä. ”Mielenkiintoinen ajatus, johon Ri olisi ollut meistä paras vastaamaan, tuota pitää kysyä Samuelilta”, hän vastasi.
”Haluatko teen?” kysyi Elem ja saatuaan myöntävän vastauksen, hän nousi ja palasi hetken kuluttua kuumat juomat kolmionmuotoisissa pahvitetroissa, jotka hän oli kuumentanut Nikola-uunilla. Hän oli myös työntänyt juomapillit valmiiksi paikalleen.
”Pahus, tuollaisen uunin haluaisin myös kotiin, paljastahan minulle sen toimintaperiaate.”
Jiang virnisti, hän oli alkanut pitää tuosta venäläisestä. Elemin kiinnostus aluksen toimintoihin oli vilpittömän kiinnostunutta ja Jiang nautti kun joku muu oli myös kiinnostunut koneista. Elemille ei riittänyt pelkkä tieto siitä, mistä napista laiteet toimivat, vaan itse toimintatapa piti myös selvittää. Sen lisäksi, kun selvisi että heillä oli samanlainen palava ja syvällinen mielenkiinto klassiseen musiikkiin, he olivat löytäneet hyvän ystävyyden pohjan pitkälle matkalle.
”Vai ajattelit että ryhdyn samanlaiseksi kuin Ri ja paljastan salaisuuksiamme kaikille. No hyvä on, kerron mitä tiedän sillä sinä et sen tiedon varassa vielä pitkälle pääse. Uunin nimihän tulee Nikola Teslan etunimestä ja hän tutki myös antipainovoimaa, osittain siinä onnistuen. Kahlatessamme läpi hänen epäonnistuneita keksintöjään, pystyimme kehittämään niistä tämän aluksen moottorin sekä käyttövoiman. Tutustuimme tietenkin myös tuohon antipainovoimakeksintöön. Emme kuitenkaan päässeet sen pidemmälle kuin Teslakaan, sillä sen teho oli heikko. Keksimme yhdistää sen värähtelijään ja huomasimme, että jos painovoima ja heikko antipainovoima saadaan vaihtamaan paikkojaan valtavalla taajuudella, niin kaikki nestettä sisältävä kuumenee silmänräpäyksessä.”
”No jopas on, miksi se ei ole myynnissä?” vastasi Elem.
”Tuon Nikola-uunin massatuotanto on parhaillaan käynnissä Kiinassa, jossa vain odotetaan yhteydenottoamme”, vastasi Jiang.
”Miten niin yhteydenottoamme?” kysyi Elem.
Jiang alkoi nauraa, ”Mieti, ja kuvittele mainos jossa lukee jotain sen tapaista kuin osta Nikola-uuni, testattu Dargonilla. Alun perin suunnitelma oli tietenkin hieman suurempi, jolloin myös mainos olisi ollut mahtipontisempi. Osta Marsissa testattu, valoa nopeampi Nikola-uuni, olet tähdissä heti. Itse asiassa, meillä on uunin ensimmäiset kappaleet käytössämme.”
Elem oli tikahtua, ”Ei perhana, nyt ymmärrän aivan eri valossa ne suureelliset mediatapahtumat ennen lähtöä, ostitte samalla ilmaista mainosaikaa.”
”Niinpä, kiinalainen sosialistinen markkinatalous pitää kapitalismin hengissä”, totesi Jiang.
Hillitäkseen naurunsa Elem peitti suunsa, ettei herättäisi koko alusta. Kun hän oli vaivoin tointunut, hän kysyi: ”Kuka muuten teidän osastollanne heräsi ensin, havainnoitko sen vai pystytkö katsomaan sen tuosta Evosta?” aloitti Elem ja taiteili samalla lehtiönsä esiin.
”Käytit muuten aivan oikeaa sanaa heräsi, sillä Evon mukaan kukaan meistä ei ollut missään vaiheessa tajuton. Tämä seikka varmistui vasta nyt, sillä olemme ensimmäiset ihmiset jotka tämän ovat kokeneet. Evon data osaa tehdä eron tajuttoman ja nukkuvan välillä ja siinä mielessä olemme parempia koekaniineita kuin rotat.
Kun havahduin, en huomannut etupenkeillä istuvien Chungin tai Liun liikkuvan ja irrottautuessani penkistä, kiinnitin kaiken huomioni vierustoverini Riin vointiin. Evosta en näe muuta kuin sen missä järjestyksessä happiletkut on irrotettu, sillä silloin niiden yhteydessä oleva sykeanturi ja muut tarkkailulaitteet lakkaavat toimimasta.”
Jiang tarkasteli edessään olevaa dataa. ”Tämän mukaan Chung heräsi heti seuraavana minun jälkeeni, mutta irrottiko hän letkunsa heti herättyään, se pitää varmistaa häneltä.”
Elem kirjoitti vielä näytön lukemista tarkat ajat ylös, kiitti ja lähti kohti Samuelilta vapautunutta uniasemaa.
Chung katseli hajamielisen näköisenä näytöllään vilkkuvia lukuja ja hänen ajatuksensa olivat aivan jossain muulla, Liun harppoessa osastolle silmät niin kipunoiden, että Chung oikein hätkähti.
”Mitä nyt?” hän kysyi.
Liu suorastaan tärisi ennen kuin sai suunsa avattua: ”Kun heräsin, tunsin pakottavaa tarvetta ja wc on juuri nyt ylhäällä, joten menin satulahuoneeseen rahtiosastolla. Se ei ole koskaan aivan alhaalla näiden pyörähdyksien lomassa ja nyt se oli noin puoli kahdeksan suunnassa, en suosittele.”
Chung nyökkäsi lyhyesti ja kumartui nopeasti salatakseen ilmeensä. Samassa alkoi kuulua 2-hälytys pyörähdyksen merkiksi ja pikkuhiljaa kaikki valmistautuivat marssille.
Pyörähdyksen jälkeen Chung ilmoitti: ”Haluan raportin 15 minuutin päästä.”
Kaikki muut, paitsi Elem, olivat jo kokoontuneet verstaaseen sillä siellä oli sillä hetkellä esteettömin paikka istua. Hetken kuluttua myös Elem tuli sinne.
”En löytänyt retkituoleja. Ai, ai, kyllä meillä venäläisillä oli niitä aina mukana aluksissamme.”
Samuel nauroi ja ilmapiiri oli suorastaan kevyt heidän hakeutuessaan sopiviin paikkoihin istumaan, kunnes se katkesi kuin seinään Liun töksäytettyä: ”Haluan tietää milloin jatkamme matkaa tältä leirinuotiolta?” vieden aloituspuheenvuoron Chungilta.
Kesti hetken aikaa, ennen kun Chung aloitti: ”Palaamme siihen myöhemmin. Ensin käymme läpi kaiken mitä tiedämme, Samuel ole hyvä.”
”Sain gravimetrin koosteen ensimmäiseltä kahdeksan tunnin ajalta sekä jokaiselta pysähdyssektorilta. Juuri nyt alkoi uusin mittaus. Tulos on puhdas nolla joka suunnassa, ei muutoksia, pelkkää tasaista viivaa. Se mikä tuon painovoiman tänne sisälle aiheuttaakin, siitä ei löydy ulkopuolelta merkkiäkään. Ei ole planeettaa tai taivaankappaletta, jossa olisi muotoja tai onkaloita, jotka aiheuttaisivat vaihteluita painovoimakentässä.”
”Kiitos”, sanoi Chung, ”Entä sinä Jiang, onko sinulle selvinnyt mitään Riin kohtalosta?”
Jiang kertoi oman teoriansa ja Elemin esittämän mahdollisen teleportaation häiriötekijäksi.
”Samuel olisi ehkä nyt pätevin arvioimaan meidän teorioitamme.”
Samuel näytti tyytyväiseltä saatuaan yllättävältä taholta tukea ajatukselleen välitilasta. ”Minun täytyy hetki miettiä, jatkakaa te sillä välin.”
”Hyvä, entä sinä Liu?”
"Alus on valmis lähtöön vaikka heti.”
”Selvä, entä sinä Elem, onko ajatuksia?”
”Vain yksi kysymys, kumpi teistä heräsi ensin, sinä vai Liu?”
Hieman kummastuneena Chung vastasi: ”Minä ravistelin Liun hereille. Miten niin, onko sillä jotain merkitystä?”
”En ole varma”, sanoi Elem ja teki merkinnän vihkoonsa.
Sen jälkeen kaikkien katseet kääntyivät jälleen kohti Samuelia.
”Tuo teleportaatioteoria selittäisi paljon. Itse asiassa Ri epäili sen tapahtuneen jo teidän kokeissanne, mutta hänellä ei vain ollut käytössään sellaisia havaintovälineitä, jotka olisivat sen todistaneet ja siksi hän nimitti sitä välitilaksi. Lainasin siis häntä ottaessani termin käyttöön. Sen vaikutukset itse lentoon voisivat olla juuri kokemamme lennon kaltaiset. Matkustamme tiiviinä kokonaisuutena samalla värähtelytaajuudella ja jos sen sisään ilmestyisi ulkopuolinen tekijä, joka ei värähtele samoin, se aiheuttaisi häiriön. Kuvitellaan, että olemme kuin keihäs, joka on heitetty pisteestä A pisteeseen B ja matkalla siihen osuu nuoli, silloin päädymme pisteeseen C.”
”Kuulostaa käsittämättömältä, mutta teoriassasi on kuitenkin jotain järkeä”, sanoi Chung. ”Ehdotan, että yritämme poistua tästä meitä ympäröivästä tilasta päästäksemme takaisin. Itse lento on nyt peruutettu, yritämme palata kotiin. Emme tiedä laukaisun aiheuttamia riskejä, puhumattakaan siitä mikä aiheutti Riin kuoleman. Ehkä me kaikki kuolemme seuraavalla laukaisulla. Mielestäni on turha jäädä tähän ja vain odottaa jotain tapahtuvaksi. Oletteko samaa mieltä?”
Kaikki nyökkäsivät.
”Ri kuoli kolme sekuntia laukaisun jälkeen ja siksi ajattelin että valitsemme ensimmäisen laukaisun kestoksi vain kaksi sekuntia. Jos se sujuu hyvin, jatkamme suoraan asteittain pitenevillä lennoilla niin pitkään, että pääsemme täältä pois. Onko kysyttävää?”
Elemin käsi nousi.
”Mitä laitamme merkiksi?” hän kysyi.
”Mitä tarkoitat?”
”Meillä ei ole mitään kiintopistettä, josta voisimme arvioida olemmeko liikkuneet.”
”Tuo on totta, onko ehdotuksia?”
Siihen Liu sanoi, että sen pitäisi näkyä tutkalla.
”Minulla on”, huudahti Jiang.
”No mitä?”
”Kahdeksan kappaletta foliolakanoita, jotka on tarkoitettu käärittäviksi loukkaantuneiden potilaiden ympärille.”
”Loistavaa, tuon parempaa tutkaheijastinta ei voisi keksiä. Hyvin oivallettu”, sanoi Chung. ”Mutta miten saamme ne ulos?”
Jiang vastasi välittömästi: ”Voin laukaista ne huoltomoduulista käsin paineilmalla ja samalla ne leviävät hyvin. Taatusti joku niistä on silloin levällään tutkia kohti.”
Huomasi hyvin miten koko miehistö innostui ja kaikki olivat täynnä tarmoa. He eivät ajatelleet mahdollista kuolemaa, joka laukaisusta todennäköisesti seuraisi, vaan sen tarjoamaa mahdollisuutta elämään.
Chung löi kätensä yhteen ja sanoi: ”Sulkekaa Nuppu, valmistelkaa alus lähtövalmiiksi ja ottakaa pelastuspuvut valmiiksi esille. Seuraavaan laukaisuun on aikaa yksi tunti ja kaksikymmentä minuuttia.”
”Miksi vasta silloin?” kysyi Samuel. ”Olemme valmiita jo paljon aikaisemmin.”
”Silloin alkaa kolmas päivä.”
”Miten se tähän lähtöön liittyy?” intti Samuel edelleen.
”Hyvä on, minä kerron. Kolme on harmoninen numero, joka muodostaa kolmion ja meille kiinalaisille sen merkitys on taivas, maa ja ihminen. Minusta se on hyvä enne tulevaa lähtöä ajatellen. Vai näetkö tuolla ulkona nyt taivaan ja maan?”