Mistä kaikki alkaa ja mihin se loppuu? Entä jos alussa olikin loppu ja kaikki alkoi vasta silloin? Ei tyhjästä voi syntyä mitään, ei tänään eikä huomenna, me kaikki olimme täällä jo eilen, odottamassa vuoroamme.
Lento kesti suunnitellun 16 sekuntia, joka oli laskettu sopivaksi ajaksi kiertoradalta poistumiseen. Tuon mullistavan moottorin toiminnassa oli yksi ainoa sivuvaikutus, se aiheutti tiedottomuuden joka jatkui vielä pitkään kun itse laukaisu oli jo ohitse.
Maanpäällisessä testikammiossa tietoisuuden menetys havaittiin rottakokeissa, joissa ei kolmen vuoden aikana tehdyissä testeissä ollut menetetty yhtään eläintä. Myös liskoja, lintuja, sammakoita ja jopa käärmeitä oli käytetty, vaikka kokeita kutsuttiin vain rottakokeiksi. Kaikki koe-eläimet palautuivat täysin ennalleen, kun tiedottomuus oli ohitse.
Tiedostamattomuuden vaikutuksia pystyttiin kuitenkin vasta nyt ensimmäistä kertaa testaamaan ihmisillä ja sen tulokset määräisivät koko lennon kohtalon. Mikäli sillä olisi pienikin sivuvaikutus, lento oli määrä keskeyttää välittömästi, siksi tuo lyhyt ensilaukaisu.
Laukaisun jälkeen kesti yli viisi minuuttia, kun aluksella ensimmäinen henkilö osoitti elonmerkkejä. Aluksen ohjaamo oli oma osastonsa, jossa olivat kaikki kiinalaiset. Heti sen perässä olevassa osastossa olivat aluksen tutkimus- ja työtilat, mittalaitteet sekä hätäklinikka ja siksi osastoa kutsuttiin verstaaksi. Siellä, tyhjän penkkiparin takana, istuivat venäläinen Elem ja yhdysvaltalainen Samuel, ja heistä Elem havahtui ensimmäisenä. Kytkettyään itsensä irti penkissä olevasta kiinteästä hapensyötöstä, joka oli kytketty laukaisussa käytettävään pelastuspukuun, hän riisui kypäränsä avaten samalla myös turvavyöt. Hän hämmästyi alkaessaan valua alaspäin.
Hetken kuluttua hän taiteili itsensä pystyyn, havaiten penkkien olevan seinustalla suunnassa kello neljä. Typertyneenä hän seisoi ja arvioi fyysistä olotilaansa, painovoima avaruudessa oli tälle konkarille jotain aivan ennen kokematonta.
Elem oli miehistön kokenein, hyvässä ja pahassa. Tuo 48-vuotias, kuusi kertaa avaruudessa ollut, kosmonautti oli saanut jopa lopputilin Venäjän avaruusohjelmasta. Syynä oli alkoholi, mutta paluu ohjelmaan tapahtui kuitenkin ripeästi, kun tuo hairahdus uran alussa oli saatu hoidettua. Aktiiviuransa jälkeen hän oli toiminut maansa lähettämänä avustajana Kiinan avaruusohjelmassa, tosin tietämättä mitään Dragonin olemassaolosta ja sen mullistavasta moottori-innovaatiosta. Kiinassa on neljä avaruuskeskusta ja hän työskenteli niistä uusimassa, Wehchangissa. Dragon oli tehty maailmalta salaa, Kiinan vanhimmassa Jiquanin avaruuskeskuksessa.
Hänen valintansa Venäjän edustajaksi tälle lennolle oli helppo päätös, sillä kiinalaiset itse ehdottivat häntä, venäläisten vaatiessa oman miehensä mukaan alukseen.
Nyt tuo, myös papaksi kutsuttu, veteraani arvioi painovoimaa ja arveli painavansa noin kymmenen kiloa. ”Mitä pirua”, hän mutisi kurottautuessaan koputtamaan vierustoverinsa Samuelin visiiriä.
Samuel oli astro-fyysikko, jonka erityisalueena oli pimeä aine. Hän kuului siihen valtavirrasta poikkeavaan tutkijavähemmistöön, jonka mielestä maailmankaikkeus ei laajene kiihtyvästi. Heidän mielestään meidän osamme avaruutta liikkuu siihen nähden valtavalla nopeudella, eikä pimeä aine vaikuta aikaan, paikkaan tai avaruuteen gravitaation vastaisesti.
Hän oli ollut avaruudessa kerran aikaisemminkin täyden kuuden kuukauden jakson ISS:llä ja sen jälkeen hänen fyysikko-astronautin uransa päättyi silmien taittovirheeseen ja hän palasi takaisin tutkimuksen pariin. Myöhemmin Nasa salli silmien laserkorjaukset astronauteille. Leikkauksesta piti olla kulunut vähintään vuosi ja sen jälkeen astronautin täytyi läpäistä vielä lopullinen silmien tarkistus. Nyt tuosta leikkauksesta oli kulunut kaksi vuotta ilman oireita ja niin tuo astronauttipalvelukseen uudelleen palannut, 32-vuotias fyysikko kelpuutettiin elämänsä tärkeimmälle matkalle, joka oli samalla myös hänen fyysikko-astronautti uransa kohokohta.
Hän havahtui naputukseen visiirissään ja hetken kuluttua hän jo seisoi Elemin vierellä ja sai lyhyen selostuksen tilanteesta. Keskustelu käytiin sujuvasti venäjäksi. Tuntui siltä, että Nasan astronauteilleen määräämä pakollinen venäjän kielen opiskelu toimi hyvin. Roscosmos, Venäjän liitovaltion avaruusjärjestö RKA, tarjosi kosmonauteilleen myös englannin kielen opetusta. He olivat kuitenkin tutustuneet toisiinsa jo ennen tätä lentoa ja olleet yhdessä kuusi kuukautta, sillä Samuel oli ollut ISS:llä samaan aikaan kuin Elem. Silloin hänestä oli ollut mukavaa käydä keskustelut papan kanssa venäjäksi ja samalla hän sai myös itse hyvää harjoitusta venäjän kielen taitoihinsa.
Sanattomalla päätöksellä he lähtivät epätodellisen kevyin askelin kohti oman osastonsa ohjaamosta erottavaa luukkua. Näky, jonka he kohtasivat sen avattuaan, oli niin outo että aina sanavalmis pappakin oli hetken hiljaa ja yritti hahmottaa näkemäänsä. Ohjaamon etuosassa Liu piteli suorien käsiensä varassa aluksen komentajaa, joka tutki yläpuolellaan olevaa näyttöpaneelia.
Jiang puolestaan oli kumartuneena aluksen nuorimman, Riin puoleen. Sitten molemmat liittyivät joukkoon ja Samuel riensi auttamaan Liuta, mikä oli aivan luonnollista, sillä hän oli aluksen ylivoimaisesti pisin henkilö, Elem taas siirtyi Jiangin avuksi.
Jiang oli aluksen konemestari, niin yksinkertaisesti kiinalaiset kutsuivat tuota erittäin pienikokoista miestä, joka oli myös aluksen lääkäri. Taikonauttien koulutus oli luovaa, kouluttaa sama henkilö hoitamaan kahta noin erilaista tehtävää, mutta toisaalta korjaamista ja huoltoahan molemmat tehtävät olivat.
Kiinan avaruushallinolla oli lähes rajattomat resurssit valita parhaista parhaat henkilöt eri tehtäviin. Jiang kyllä tunsi arvonsa, hän oli joukosta ainoa joka suorastaan kiihtyi länsimaiden heille antamasta taikonautti nimestä (avaruus). Olen Yuhangyuan, hän korjasi eräässä alustavassa palaverissa, tämän kiinalaisen sanan voi kääntää suunnilleen avaruussuunnistajaksi.
Nyt tuo monipuolinen 42-vuotias konemestari-lääkäri, yhdessä Elemin kanssa, siirsi elottomalta vaikuttavaa Riitä. Samaan aikaan Liu luovutti helpottuneena komentajansa kannattelun Samuelille ja kurottautui vastakkaisella seinällä olevan tutkanäytön ääreen.
Ri, joka oli Jiangin ja Elemin huomion kohteena, oli 28 ikävuodestaan huolimatta aluksen ehkä tunnetuin henkilö tiedemaailmassa. Nero, joka oli astrofysiikan kirkkain tähti, avattuaan aivan uusia ja ennakkoluulottomia uria maailmankaikkeuden hahmottamiseen. Yhdessä Samuelin kanssa heidän piti saada lähestyvälle Nibirulle vedenpitävä selitys.
Riin kypärää poistettaessa, valui puvun kaula-aukosta nestettä ja limaa. Miehet nostivat hänet nopeasti hieman ylemmäksi ja kiersivät kypärän takaisin kiinni.
Ri oli ehdottomasti kuollut. Oli kuin kaikki ruumiin nesteet olisivat joutuneet kehon ulkopuolelle ja kasvot, jotka näkyivät visiirin takaa, olivat kuin muumiolla. Ulospursuneen liman väkevä tuoksu tavoitti myös tutkien äärellä olevan Liun, joka kääntyi katsomaan taakseen. Jiang pudisti hänelle hiljaa päätään, Liu kalpeni silmissä ja kääntyi nopeasti takaisin tutkien puoleen.
Liu oli aluksen lentäjä ja sen lisäksi navigaattori sekä todella pätevä tehtävissään, ja kuitenkin koko aluksen oudoin henkilö. Häneltä puutui täysin normaali sosiaalisuus, hänestä ei saanut puristettua sanaakaan ulos, jos se ei koskenut suoritettavaa työtehtävää. Tuo seikka kulki pitkään miinuksena hänen papereissaan ja maininta siitä oli sulkea hänet pois CNSAn Kiinan kansallisen avaruushallinnon, ohjelmasta. Kerta toisensa jälkeen, erilaisissa kokeissa ja käytännön testeissä, hän selvisi aina parhain arvosanoin. Tuollaista lahjakkuutta ei haluttu sulkea pois vain siksi, että hän ei saanut täysiä pisteitä psykologisissa testeissä.
Ryhmätehtävissä muut taikonauttioppilaat pyrkivät aina hänen ryhmäänsä, sillä he tiesivät silloin voittavansa muut. Yhdellä oppitunnilla professori ilmoitti, että Liun antama vastaus oli väärä ja koko luokka hiljeni. Sanaakaan sanomatta Liu nousi ylös, käveli taululle ja ympyröi ratkaisun sekä kirjoitti oman ratkaisunsa alle. Professori katsoi sitä hetken ja poistui luokasta, palaten hetken kuluttua takaisin kahden muun professorin kanssa. Hiljaisuutta kesti lähes puoli tuntia noiden kolmen tutkiessa vastausta, sen jälkeen he nousivat ylös, samoin Liu. ”Olette oikeassa”, sanoi vanhin professori ja kaikki kolme kumarsivat Liulle, poistuen luokasta. Hillitön huuto ja taputus alkoivat muiden oppilaiden keskuudessa, mutta nykyisin 36-vuotiaan, yhden Shenzhou-aluksella (Pitkä marssi) avaruuslennon suorittanut Liu ei sanonut mitään.
Komentaja Chung pyysi Samuelia laskemaan itsensä alas ja käveli seinustoja kiertävien pehmusteiden ja ulokkeiden lomasta suoraan Jiangin luokse.
Lennon komentaja, oli Kiinan nuoren avaruushistorian yksi kokeneimpia veteraaneja. Kolme virheetöntä Shenzhou-avaruuslentoa takana oli ainutlaatuinen meriitti. Lisäksi hän oli ohjaimissa, kun miehittämätön Shenzhou-alus telakoitui Tiangon 1-koeavaruusasemaan (Taivaallinen paikka). Hänen haaveenaan oli tehdä se myös miehitetyllä aluksella, mutta uusi tehtävä ja ylennys suunnitellun Mars-lennon komentajaksi muuttivat suunnitelmat siltä osin.
Chung kuunteli Jiangin raportin Riin kohtalosta ja katsoi huolestuneena ympärilleen, taputtaen käsiään yhteen.
”Haluan raportin, aikaa 10 minuuttia.” Saman tien ja vastausta odottamatta tuo 40-vuotias komentaja lähti kohti aluksen peräosaa.
Istun juuri nyt valvomossa ja työvuoroni on 30 teidän vuottanne, joka on minulle kuin kolme teidän päiväänne. Toivottavasti sait käsityksen aluksen miehistöstä. Itse asiassa mietin juuri sitä, antaisinko tämän kirjan julkaistavaksi jollekin marginaalikielen edustajalle, noin testimielessä, ja vasta sitten se julkaistaisiin jollakin valtakielellä.
Yritän jatkossa selittää vallitsevaa tilannetta lyhytsanaisemmin, takertumatta aivan kaikkiin yksityiskohtiin. Muistutan vielä että tämä kirja jota juuri luet, on syntynyt erilaisista tallenteista ja sen lisäksi minulla on aluksella olleen henkilön päiväkirja koko ajalta. Kuka hän on, sitä en sinulle vielä paljasta, se selviää kyllä aikanaan.
Komentaja Chung meni aluksen peräosaan, jossa sijaitsi aluksen kuivavarasto, jota kutsuttiin myös kylmiöksi ja konttasi aivan sen perälle. Siellä hän laski hetkeksi kätensä vasten takaseinää, jonka takana sijaitsi aluksen varsinainen moottori. Ympäri suurta pitkää sylinteriä oli hyllyjä ja lokerikkoja, vieri vieressä, ja siksi kulku sen keskellä olevassa ahtaassa tunnelissa oli hankalaa. Tuo tunneli oli suunniteltu käytettäväksi painottomassa tilassa, jonka läpi vain leijuttaisiin. Onneksi painovoima on näin heikko, hän ajatteli vetäessään viimeiseen riviin pakatun suuren laatikon eteensä.
Laatikko sisälsi siististi viikattuja vahvoja, läpinäkymättömiä ja valkoisia silikonipusseja. Ne olivat ruumispusseja ja niitä oli kahdeksan kappaletta, alkuperäisen lentosuunnitelman mukaisesti. Tosin, olipa yksi irvileuka kysynyt että miten se viimeinen kuollut sinne oikein sujahtaa ollessaan itse myös kuollut. Kysymys oli kuitenkin jälleen numerologiasta, kun niitä on mukana kahdeksan, kukaan ei kuole.
Nyt meitä on vain viisi, mietti Chung katsellessaan täpötäysiä hyllyjä ja kontatessaan takaisin kylmiön etuosaa kohti. Kylmiön ruoka- ja tarvikemäärä oli mitoitettu neljän kuukauden lennolle täydellä miehistöllä. Mars-moduulin laskeutumisen lisäksi aluksen oli alun perin tarkoitus viipyä Marsin kiertoradalla lähes kuukausi, mikäli avaruussäteilyarvot eivät kohoaisi liikaa.
Suljettuaan kylmiön luukun, hän saapui ahtaaseen järjestelmähuoneeseen, jonka ympärillä kuin pelastusrenkaana, sijaitsi aluksen huoltomoduuli ja valtavat happisäiliöt. Sieltä kantautui heikko humina, joka kertoi aluksen ylläpidon vaatimista toimista. Siellä, kaikkien laitteiden lomassa, Jiang konttasi parhaillaan käyden läpi aluksen eri järjestelmien lukemia ja verraten niitä varsinaiseen dataan. Seuraavan avonaisen luukun takana oli rahtiosasto joka oli aivan täynnä happireppuja, avaruuspukuja, mittalaitteita, antureita ja varusteita. Oikea retkeilijän taivas, jos kohteena olisi Mars.
Seuraava osasto olikin jo verstas, jossa Samuel tutki parhaillaan ulkoantureiden antamia lukemia. Ohjaamon puolella hän havaitsi, että Liu oli saanut nostettua ulkokamerat suojapoteroistaan ulos ja nyt kolme näyttöä joissa jokaisessa oli kahden eri kameran kuvat, näytti jokaisessa ruudussaan himmeän kellertävää kuvaa.
Samassa Elemin pää pisti esiin ohjaamon etuosassa olevasta luukusta. Sen takana oli suojakuoren sisällä Mars-lennon laskeutumismoduuli, joka oli myös aluksen pelastuskapseli. Elem loi kysyvän katseen kohti komentajaa, jolloin Chung näytti pussia kädessään. Elem tuli luukusta ulos ja he yhdessä laskostivat taitellun ruumispussin auki ja nostivat Riin sen sisään. Poistettuaan ruumispussista turhat ilmataskut, he poistivat myös sulkimena toimivan läpän sisäpuoliset leveät suojamuovit ja painoivat paljastuneet liimapinnat tukevasti kiinni. Ruumispussin kulmassa oli pieni rasia, josta johti pilli pussiin. Chung painoi rasiaa ja samassa ohjaamon täytti vihellys, jonka myötä kaikki ilma poistui pussista, rasia irtosi pillin kanssa ja ilmakanava liimautui myös kiinni.
Näky, joka heitä odotti, sai ääntä kohti kääntyneen Liun värähtämään. Vakuumimekanismilla varustettua ruumispussia ei todellakaan ollut tarkoitettu henkilölle, jonka ruumiinnesteet olivat kehon ulkopuolella. Vaikka ne olisivatkin, tiiviin haalarin sisällä, eivät lihasnesteet ole pitämässä ääriviivoja kasassa. Ruumispussi näytti irralliselta kengänpohjalta, josta luuranko piirtyi esiin. Irvokkuutta lisäsi päähän jätetty kypärä, josta visiiriosa piirtyi esiin kuin karmea virnistys.
Hetken päästä Cung ja Elem veivät tuon irvokkaan vakuumiruumispussin kylmiön perälle. Heidän palattuaan ohjaamoon kaikki seisoivat siellä hiljaa odottaen, paitsi Liu joka sääti vielä yhtä kameraa kohti näyttöä.
Chung istui yhdelle seinän ulokkeista ja muut seurasivat esimerkkiä, etsien paikan hänen läheltään. Oli hetken aivan hiljaista, kunnes Chung aloitti hiljaisella äänellä kiinalaisen tyyneysrukouksen.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan.
Muut kuuntelivat päät alhaalla, käsittäen sanojen liittyvän Riin kuolemaan. Rukouksen jälkeen Chung loi katsekontaktin jokaiseen vuorollaan ja aloitti varsinaisen raporttipalaverin.
Aluksen käyttökieleksi oli valittu englanti, joka oli se yhteinen kieli, jota kaikki osasivat. Yhdysvaltalaiset yllättyivät, kun kiinalaiset halusivat ottaa sen käyttöön, vaikka lennolla oli vain yksi heidän edustajansa mukana. Syy siihen selvisi pian, sillä lentoa edeltävissä lehdistö- ja mediatilaisuuksissa paljastui se, että jokainen kiinalainen puhui erittäin hyvää englantia. Syynä oli suunnitellun Mars-lennon PR-koneisto, joka oli vaatinut että jokaisen taikonautin pitää puhua sujuvaa englantia ja että heidän pitää pystyä vastaamaan, ilman tulkkia, kaikkiin niihin kysymyksiin, joita media onnistuneen Mars-lennon jälkeen heille esittäisi.
Vaikka kohde olikin nyt muuttunut, niin aluksesta ja sen miehistöstä otettiin kaikki mediahyöty irti. Asialla oli myös käytännöllinen ja vakava puolensa, sillä suunnitellulla pitkällä lennolla ei voinut, eikä saanut muodostua kuppikuntia jotka eristäytyisivät kielimuurin taakse.
”Tarkistin kaiken datan koko lyhyen lennon ajalta enkä löytänyt minkäänlaisia virheitä. Olemme nyt olleet tällä lennolla 25 minuuttia”, hän sanoi katsottuaan suurta seinällä olevaa näyttökelloa, joka ilmoitti monien muiden tietojen lisäksi myös lennon keston. ”Yksi meistä on jo menehtynyt ja ainakaan minä en tiedä missä me olemme, Liu kerro havaintosi.”
Oli kuin nauha olisi käynnistynyt Liun aloittaessa: ”Tutkat ja data eivät havaitse mitään, myöskään aurinko-, tähti- tai infrapunasensorit eivät saa minkäänlaisia lukemia. Kaikki yhteydet ovat poikki ja tutkavirheitä ei ole, sen tarkistin ristiin peilauksella.”
”Miksi emme saa kuvaa ulkokameroista?” keskeytti Chung.
”Kamerat ovat toiminnassa ja näyttävät totuuden. Pienet sävyerot johtuvat siitä, että kamerat on tarkennettu eri etäisyyksille. Olemme hieman utuisessa valossa, näkymä on kuitenkin niin ääretön että silmämme näkevät sen kellertävänä. Yhteysongelmien vuoksi olen tehnyt tuolle näytölle myös hätätiedotuksen, suuntasin siihen yhden sisäkameroista. Oletan, että vaikka me emme saa otettua vastaan minkäänlaista dataa tai signaalia, pystymme ehkä lähettämään sitä. Maassa varmasti ihmetellään tällä hetkellä, miksi emme vastaa. Kirjoitin lyhyesti näytölle tilanteen, en kuitenkaan maininnut mitään Riin kuolemasta sillä jos he näkevät lähetykset, he näkivät mitä täällä tapahtui. Lisäksi olen käynnistänyt huoltomoduulin hätämajakat, jotta meidät voitaisiin suuntia tarkasti”, sanoi Liu ja lopetti.
Chung nyökkäsi lyhyesti ja katsoi Jiangia, joka aloitti heti oman osuutensa.
”Ei vuotoja, yksikään hälytysjärjestelmistä ei ole lauennut ja myös kaikki muut aluksen toiminnot ovat kunnossa. Yksi asia on kuitenkin outo, enkä ymmärrä syytä siihen, aluksen ulkopinta antaa +C° -lukemia. En keksi mitään syytä tuolle lämmölle, sillä alus itse ei voi sitä ulkopinnalle antaa.” Hän katsoi Liuta, joka pudisti päätään luoden samalla katseen Samueliin, joka aloitti Chungin nyökättyä hänelle.
”Emme ole avaruudessa”, aloitti Samuel, aiheuttaen värähdyksen kuuntelijoissa. ”Mittaa pääsi”, sihahti Liu aikoen jatkaa, mutta Chungin katse hiljensi hänet ja Samuel jatkoi raportin antamista: ”Ympäristömme muistuttaa kemialliselta koostumukseltaan lähinnä argon-kaasua, ulkolämpötila on +3C°. Viistosti aluksen takana oleva näkymä on näkymättömän valon osalta hieman kirkkaampi kuin etupuolinen näkymä ja alus muodostaa siihen varjon, jossa lämpötila on +2C°. Gravimetrin (painovoimamittaus) tarkat tulokset ovat selvillä huomenna, mutta voin jo nyt sanoa painovoiman olevan tällä hetkellä saman kuin mitä kuun pinnalla eli painomme on 1/6 osa maan vastaavasta.”
”Mikä argonin tiheys on?” keskeytti Liu.
”97,4 % «, vastasi Samuel, johon Liu heti perään: ”Maapallolla sitä on muistaakseni ilmakehässä 0,94 % ja happea syrjäyttävänä kaasuna se aiheuttaa ainakin sen, ettei ulkopuolella taatusti ole happea, joten mitä ne loput prosentit ovat?”
”Kuin vetyfluoridia”, vastasi Samuel, saaden Liun sanattomaksi.
Hiljaisuuden keskeytti Chung kysyen: ”Hyvä on, jos emme ole avaruudessa niin missä me sitten olemme?”
Tyynen rauhallisesti Samuel jatkoi päätelmiään: ”Tällainen argon-kertymä ja varsinkin tällä koostumuksella, on kaikkien luonnonlakien vastainen ja jos sellainen kuitenkin olisi mahdollista ja olisimme ikään kuin suuren argon-kuplan sisällä, ei se estäisi meitä havainnoimasta sen ympärillä olevaa avaruutta. Lisäksi emme myöskään ole alttiina avaruussäteilylle, arvot ovat yhtä alhaiset kuin jos olisimme Maassa. On myös yksi huomio, jota en pysty ymmärtämään lainkaan, koska se on aivan mahdoton, enkä oikein tiedä miten edes selittäisin sen. Kuten huomaatte, täällä on heikko painovoima, mutta aluksen ulkopuolella ei ole mitään voimia, siis paino- tai vetovoimaa käsitteestä riippumatta. Tällä aluksella on oma sisäinen painovoimakenttänsä.”
”Mistä ihmeestä olet jo tuollaisen päätelmän voinut tehdä?” kysyi Chung.
”Tein sen maistelijalla.”
”Joka on mikä?” ehti Liu kysyä väliin.
”Siksi kutsumme yhtä mukanani tuomaa mittalaitetta, joka oli ainoa asennuksen vaativa laite ja se on se, joka asennettiin ennen lähtöä.” Chung nyökkäsi.
”Se on kuin tahmainen 40 metrin pituinen siima. Se laukaistaan paineilmalla avaruuteen ja kelataan takaisin. Spektrifotometrillä lopuksi mitataan orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden pitoisuudet. Siiman päässä on 40 gramman painoinen tulppa, joka samalla vetää siiman ulos. Laukaisun jälkeen koko siima aivan kuin jähmettyi paikoilleen ja sen päässä oleva paino samoin. Mikään voima ei vetänyt painoa tai siimaa puoleensa. Emme ole sellaisessa tila-avaruudessa, joka on luonnollinen tuntemassamme maailmassa. Käsittääkseni olemme jonkinlaisessa välitilassa.”
Jiang ja Liu vilkaisivat nopeasti tosiaan ja sen jälkeen Chungia, joka heti esitti kysymyksen: ”Mikä on välitila?”
”Ri kertoi minulle teidän värähtelijämoottoritesteistänne Gobin autiomaan tyhjiöputkessa. Värähtelyvaihtelukokeissa lähetitte eläviä rottia pienoismoottorilla varustetuissa kapseleissa kiertämään tuota putkea ja kuulemma jollakin taajuudella putki oli hetkittäin aivan tyhjä. Ri kutsui sitä välitilaksi ja ainoa päätelmäni on se, että olemme juuri siinä tai siellä”, lopetti Samuel.
Chung ei saanut koottuaan ajatuksiaan ja nyökkäsi kohti Elemiä kuullakseen myös hänen raporttinsa.
Elem mutisi hiljaa alkuun: ”Perkele, olisitte kyllä saaneet tehdä ne sikakokeetkin ennen meitä.” Sitten hän kokosi itsensä: ”Tarkistin Lootuksenkukan (laskeutumismoduuli), kytkin sen aluksen järjestelmään ja siellä ollessani tuli mieleeni, että olisi hyvä aukaista Nuppu”, jolla hän tarkoitti moduulin suojana oleva kuusiosaista suojusta.
”Miksi?” kysyi Chung.
”Moduulissa on kolme ikkunaa ja minusta olisi hyvä jos voisimme tarkastella ympärillemme myös muuten kuin kameroiden välityksellä.”
”Hyvä ajatus”, vastasi Chung. ”Onko muuta?”
”Paska”, vastasi Elem ja sai kaikki kääntymään. Sen jälkeen hän nosti sormensa yläviistoon ja muut seurasivat sitä katseellaan.
”Käsittääkseni emme ole illaksi kotona ja haluan nähdä sen henkilön joka nostaa minut asioimaan vessaan.
”Asia oli aivan totta ja wc sijaitsi ylhäällä. Aluksella oli kyllä myös toinen vessa, erittäin kapea ja pieni, sitä kutsuttiin satulahuoneeksi. Nimi tuli istuimen muodosta ja haara-asennosta, jolla siinä piti istua. Se oli myös naisten vessa, sillä suunnitellulla Mars-lennolla piti olla mukana kaksi naispuolista taikonauttia. Sitä ei ollut tehty vain heitä varten, se oli varalla ja päävessasta poiketen sen toiminnot pystyi paineistamaan käsin pumppaamalla. Kuvitelkaa, neljän kuukauden lento ja vessa menee epäkuntoon, koko lento voisi mennä pilalle sen takia. ISS:llä asia oli opittu kantapään kautta. Nykyinen miehistö oli harjoitellut satulahuoneen käyttöä ja tuomio oli tyly ”mieluimmin housuihin ”.
”Lisäksi, kuten huomaatte, molempien osastojen uniasemat ovat miten sattuu. Vaikka painovoima on lähes mitätön, en minä ainakaan halua roikkua öitäni kahden hihnan varassa. Siksi ehdotan, että huoltomoduulin gyroskooppi (nopeasti pyörivä vauhtipyörä, jonka paikkaa vaihtamalla alus saadaan kiertymään akselinsa ympäri) käynnistetään. En kuitenkaan halua tästä mitään pyörivää kuivausrumpua, vaan että alus pyörähtäisi esimerkiksi kahdeksan tunnin välein.”
Kokemus oli puhunut ja sen pystyivät kaikki mielessään myöntämään.
”Hyvä huomio, sillä emme ole lähdössä ennen kuin tiedämme koko tilanteen”, totesi Chung.
”Vaihtakaa oleskeluasut päällenne ja minä laadin sillä välin työvuorolistat huomioiden kulloisenkin sektorin siten, että kaikkien omat työpisteet ja lepoajat jaksotetaan yhteen työvuorojen ja painovoiman kanssa. Jiang, valmistele gyroskooppi ja kytke siihen 2-luokan hälytys, joka alkaa kolme minuuttia ennen pyörähdyksiä.”
Muiden noustua, Chung nojautui taaksepäin sulkien silmänsä ja miettien mielessään, että nyt täytyy koota ajatukset.
”Tuut... tuut… tuut”, sitkeä ääni tuntui vain voimistuvan ja samassa Chung säpsähti hereille. 2-luokan hälytys kiersi alusta, hän katsoi kelloa ja huomasi nukahtaneensa. Yli tunnin unet keskellä avaruushistorian oudointa tilannetta ja olen aluksen komentaja. Häpeillen hän katsoi ympärilleen nähden vain Liun, joka hieroi silmiään kuin olisi myös vasta herännyt. Liun huijaus ei mennyt läpi, sillä Chung huomasi tämän vaihtaneen jo oloasun päälle ja hän oli ainoa, jolla vielä oli laukaisuissa käytettävä pelastuspuku päällään.
Samassa myös Elem putkahti keulaluukusta ohjaamoon ja, kuin merkistä, alus alkoi hitaasti pyöriä myötäpäivään ja he aloittivat askeltamisen sen tahdissa. Chung tarkisti syrjäsilmällään, että myös Samuelin marssi verstaan puolella.
Ohjaamo-osasto oli noin kuusi metriä pitkä ja sisähalkaisijaltaan paikoitellen yli kolme metriä korkea. Kaikki seinäpinnat, jokainen uloke ja putkisto, olivat vaalean pehmusteen peittämät. Lisäksi siellä täällä meni harvasilmäistä verkkoa, josta pystyi ottamaan vauhtia siirryttäessä painottomuudessa työpisteeltä toiselle.
Alus oli nyt sisäpuolelta kuin suuri hamsterin juoksupyörä, sillä erotuksella ettei siinä pystynyt juoksemaan vaan jokainen lyhyt, mutta kevyt askel eteenpäin otettiin tarkoin marssiaskelin, varoen takertumista tai astumista jonkin mittarin tai kojeen päälle. Jiang, tämän rullauksen käynnistäjänä, oli heistä ainoa joka joutui konttaamaan käännöksen ahtaassa järjestelmähuoneessa.
Väistäessään vastaan ilmestynyttä tasoa Chung, joka oli vielä tokkurainen, tajusi ettei ollut vielä edes antanut työvuorolistaa ja alkoi ihmetellä miksi pyöriminen vain jatkui tai oli ylipäänsä alkanut ennen sitä.
”Nyt pitäisi jo pysähtyä” ja juuri kun hän aikoi tiedustella asiaa, kovaäänisistä kajahti Jiangin ääni.
”Malttakaa hetki, kaikki on kunnossa.”
Hetken kuluttua pyöriminen pysähtyi. Jiang ilmestyi ohjaamoon ja meni suoraan vessaan, joka oli nyt aivan alhaalla. Tultuaan ulos, hän meni Chungin luokse ja sai nopean kaavion pyörähdyksistä eri sektoreille.
Sen jälkeen Jiang huikkasi: ”Vartin pysähdys ja sitten pyörähdämme hieman pakkia. Olkaa hyvä, wc on seuraavan kerran alhaalla kahdeksan tunnin kuluttua.”
”Ai niin, " hän lisäsi" sen jälkeen on 16 tunnin paussi. Käyttäkää silloin satulahuonetta, jos se on tarpeeksi alhaalla ja käytettävissä.”
Tyytyväinen virnistys kasvoillaan hän heilautti kättään ja lähti takaisin kohti järjestelmähuonetta. Matkalla hän sanoi Samuelille: ”Näin lääkärinä voin suositella konttaamista jos on kova vatsa, toisaalta kyllä lapsetkin sen tietävät.”
Samuel purskahti nauruun ajatellen, kappas kovan pinnan alta löytyy myös tilannehuumoria.
Aikanaan, kun kaikki oli asettunut uomiinsa, Chung oli pukenut itsensä oloasuun ja tehtyä jonkinlaisen työvuorolistan, joka oli vain suuntaa antava. Hankala jakaa sellaisia tehtäviä, joita kaikkia ei pysty suorittamaan, tilanteessa joka on kaukana normaalista.
Elem oli ilmoittautunut vapaaehtoisesti tähystäjäksi Nupusta paljastuneeseen moduuliin ja siellä hän istui yhden ikkunan äärellä. Yksi tärkeimmistä syistä siihen miksi hän sinne halusi, oli oma rauha ja se että hän pystyi säätämään moduulin valoja vastapainona osastojen kirkkaudelle. Elemin säädettyä lähes kaikki valot pois, kellertävä ulkona vallitseva valo loi varjoja moduulin sisälle. Nyt hän pystyisi havaitsemaan jokaisen muutoksen, joka ulkopuolen valaistuksessa tapahtuisi. Oltuaan hetken ajatuksissaan, Elem otti taskustaan muistikirjan ja alkoi kirjoittaa.
Dragonin ensimmäinen päivä jatkoi kulkuaan, keskeytyen kahdeksan tunnin välein pieneen marssituokioon. Näennäisestä levollisuudesta huolimatta, erilaisten työtehtävien lomassa, huomasi että alus oli muuttunut suureksi ajatushautomoksi, jossa jokainen kävi mielessään läpi vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Ilman varmoja sijaintitietoja oli erittäin hankala jatkaa matkaa tai palata takaisin ja sen lisäksi oli vielä Riin kammottava menehtyminen, jonka syy oli vielä täysin epäselvä.
Miehistö puhui keskenään hiljaa varmaan siksi, etteivät he halunneet menettää risahdustakaan, mikäli ulkopuolelta saataisiin heihin yhteys. Ennen yötä he jakoivat ja sopivat yöpaikat keskenään, sen hetkisen aluksen asennon mukaan. Samuel ja Elem lupasivat hoitaa yöpäivystyksen.